April 28th, 2008 by Merja Haverinen
Perjantaina lähdimme etsimään matkaoppaamme mainitsemaa autiorantaa. Kävelimme mäen ylös ja mäen alas ja sitten ohitimme valtavaa Berjaya-resorttia varmaan kolmen kilometrin matkan, lähinnä sen golf-kenttää. Näimme myös resortin muulit, joilla hotelli tarjoaa hevosratsastusta 😉 Apinat katselivat tarkkaavaisesti kulkuamme golf-kentän loppupäässä. Hotellialueen vihdoin loputtua tulimme tielle, joka muistutti suomalaista metsäautotieta. Tietä reunusti melkoinen määrä roskaa, lieneekö hotellin ansiota vai oliko osa tullut vuorelta alas sadevesien mukana, mene tiedä. Pian kuitenkin saavuimme rantaan, jota ei reunustanut yksikään hotelli tai muu turistirysä. Yksi paikallinen asumus toisessa päässä näytti olevan, pihalla heilui ylpeästi islamistipuolueen PASin lippu. Jäimme toiseen päähän rantaan ja pulahdimme ansaitulle ja erittäin virkistävälle uinnille. Pian kuitenkin tummat pilvet ulottelivat yllämme, joten päätimme palata kotiin. Paluumatkalla armeija hyttysiä löysi meidät ja jätti kutiavat paukamat käsivarsiin ja jalkoihin.
Seuraavana päivänä lähdimme taas jalkapatikkassa tutustumaan saaren suosituimpaan rantaan, Air Batangiin tai ABC-rantaan, kuten sitä yleisemmin kutsutaan. Ajattelimme ensin vuokrata pyörät, mutta pyörävuokraaja sai meidät vakuuttuneiksi, että matka ei ole kovin pitkä ja välillä on korkeat rappuset, joissa pyörää on vaikea kuljettaa. Ehkä kolmen kilometrin kävelyn (huom! yli 30 asteen kuumuudessa, kosteusprosentti varmaan 90) ja lyhyiden rappusten jälkeen olimme ABC:llä. Tässä vaiheessa Jarin jalka oli hyvin kipeä. Jalkaterä oli ilmeisesti ottanut nokkiinsa edellisen päivän patikoinnista ja kiukutteli nyt pahemman kerran. Otimme aurinkoa ja söimme rannalla, ja palasimme sitten pikaveneellä kotirannallemme.
Sunnuntaina Jarin jalka teki selväksi heti aamusta, ettei se sallisi kävelyä sinä päivänä. Vedessä kipua ei kuitenkaan tuntunut, joten otimme taas venekyydin ABC:lle ja vuokrasimme sieltä snorklausvälineet. Kelluimme pelastusliivien varassa koralliriuttaa katsellen. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys mahtava. Näimme uskomattoman värikkäitä kaloja sekä koko joukon muuta elämää, jota kaikkia emme tunnistaneet. Yhden pötkön tunnistimme Wikipedian avulla merimakkaraksi, mutta pitkä lonkero jonka päässä oli tarttumanystyrät jäi meille arvoitukseksi.
Meren elävien lisäksi olemme nähneet maan päällä jännittäviä ötököitä. Hämähäkit ovat suuria, osalla on ohuet pitkät jalat mutta yhdellä näkemälläni kunnon karvajalat ja paksu keskiruumis. Suuriksi kasvavat liskotkin. Olemme nähneet täällä 80 cm – metrin mittaisia monitoriliskoja, mutta tänään Jari näki valtavan yli puolitoistametrisen liskon! Yhden kerran säikähdin pahanpäiväisesti, kun möksämme terassilla istuessa liskopariskunta ryntäsi terassin eli jalkojeni alta rannalle. Maa vain tömisi…
Posted in Malesia having no comments »
April 23rd, 2008 by Merja Haverinen
Karistimme eilen Mersingin pölyt jaloistamme jo aamu varhain. Olimme varanneet sinne aikaa enemmänkin, mutta ilmeni, että kaupungissa ei kertakaikkiaan ole mitään nähtävää. Olimme myös löytäneet netistä wifikahvilan Pulau Tiomanilta, joten mikäpä meitä pidätteli. Paattiin vaan ja saarelle.
Bluewater-alus ajoi meidät mantereelta saarelle 1,5 tunnissa. Olimme etukäteen ottaneet selvää, mille rannalle kannattaa jäädä, sillä rannalta toiselle ei välttämättä pääse muuten kuin veneellä. Hyppäsimme pois Tekekillä, joka on samalla saaren “keskus” miniatyyrilentokenttineen. Löysimme majapaikkamme Coral Reef Holidays’in kysymällä muutaman kerran tietä. Pieni möksämme on meren rannalla ja siitä on helppo hilpaista uimaan aamulla. Hotellin ravintolassa on wifi ja teemme jälleen töitä palmujen katveessa, aaltojen kohinassa.
Posted in Malesia having no comments »
April 20th, 2008 by Merja Haverinen
Bussi jätti meidät tienvarteen Cherating-kyltin kohdalla. Päätien varrella ei näkynyt asuintaloja, saati hotelleja, joten olimme hieman huolissamme, olimmeko sittenkään rantakohteessa johon olimme aikoneet. Sivutie vei näkemyksemme mukaan kohti merenrantaa, joten rinkat selkään ja tossua toisen eteen. Kohta majapaikkoja alkoikin ilmestyä, ja merikin siinsi sinisenä. Oikeassa paikassa oltiin!
Löysimme majapaikan kylän raitin varrelta, Cherating Cottage -hostellista. 50 ringitin (noin 10 euroa) hintaan saimme oman yksityisen huoneen ilmastoinnilla, wc:llä ja suihkulla ja – parvekkeella! Cottagessa oli ilmainen wifi, joten työtkin edistyivät.
Kolme päivää Cheratingissa kuluivat paitsi töiden, myös rantaelämän merkeissä. Ranta oli tosin autio ja tyhjä, kuten oli kokolailla kyläkin; Malesiassa on kohta kuumin aika vuodesta ja lomailussa low-season. Kuumuus tuntui myös rannalla, jonka hiekka poltti jalanpohjan alla jo puolenpäivän aikaan. Emme voineetkaan olla siellä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Merivesikin oli niin lämmintä, ettei uiminen juuri virkistänyt. Virkistystä sai sentään oluesta (jota täällä sai, toisin kuin eräissä paikoissa) ja limemehusta, joka on Malesiassa ältsyn hyvää.
Tänään kuitenkin jatkoimme matkaa taas eteenpäin. Marssimme aamulla tienvarteen ja odotimme bussia katoksen alla, tietämättä tarkkoja aikatauluja. Meitä lykästi melkoisesti, linja-auto tuli viiden minuutin odotuksen jälkeen ja pääsimme paikallislinjalla Kuantaniin. 40 kilometrin matka kesti reilun tunnin. Sen jälkeen onni olikin vastainen: kaikki bussit Mersingiin olivat täynnä, ehkä sen vuoksi, että on sunnuntai. Samassa jamassa oli eräs saksalaispariskunta, ja päätimme yhdessä kysyä, paljonko taksi maksaisi. No olihan taksilla jonkin verran hintaa, yhteensä 200 ringittiä (40 euroa), mutta lähdimme sillä matkaan kuitenkin. Yhden aikaan iltapäivällä olimme perillä Mersingissä ja, Natashan ja Peterin lähdettyä Pulau Tiomanin lauttaan, buukkasimme itsemme hotelli Mersingiin. Sattumoisin tänne kuuluu vastapäisen nettikahvilan wifi…
Posted in Malesia having no comments »
April 19th, 2008 by Jari Timonen
Posted in Malesia having no comments »
April 19th, 2008 by Jari Timonen
Sillä on nimi. Kuala Terengganu. Saavuimme kaupunkiin bussilla ja suunnistimme ensimmäiseksi SeaView nimiseen hotelliimme. Ilmainen wifi kuului hintaan, mutta se meni poikki joka ilta 20:30 aikakatkaisijalla.
Kuala Terengganu on erittäin vahvasti islamistinen kaupunkin ja sitä hallitsee suuri valkoinen moskeija keskellä kaupunkia. Kadut ovat yleisesti todella hiljaisia – kauppoja on vain nimeksi. Ruokaa kuitenkin saa paikallisista muovituolipaikoista. Ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää!
Toisena päivänä ajattelimme mennä katsastamaan paikan ainoita turistinähtävyyksiä: Näköalakukkula, jossa on vieläkin toimiva majakka. No kiinnihän se oli. Remontissa ainakin vielä kuukauden. Kuala Terengganu mainostaa itseään matkailulla, mutta ei siellä ollut kuin 5-10 turistia koko kaupungissa. Kaupunkiin on rakennettu mm. “turistibazaari”, jossa oli yksi liike auki useasta kymmenestä. Löysimme kuitenkin paikallisten suosiman “Dry and Wet Market” bazaarin, mutta senkin tarjonta jäi heikoksi.
Illalla ruuan jälkeen etsimme paikkaa jossa ottaa yhdet oluet; ei ainuttakaan. Yritimme ostaa kahdesta ei pikkukaupasta – eivät myy kaljaa. Noh, kuivin suin kämpille odottamaan pois pääsyä Cheratingin rannalle…
Posted in Malesia having no comments »
April 16th, 2008 by Merja Haverinen
Kota Bharu on pienehkö kaupunki Malesian itärannikolla. Valtaväestö on huomattavasti hartaampia muslimeja kuin lännessä, mikä näkyy katukuvassa ensisilmäyksellä: naisista 95% on pukeutunut pitkään mekkoon (jolle lienee oma nimensä) ja päähuiviin. Miehillä on pitkät housut, mielellään ruskeat tai mustat suoralahkeiset. Paikallisen islamistisen puolueen vihreitä lippuja näkyy siellä täällä. Thaimaan läheisyydestä huolimatta kaupungissa ei ilmeisesti varsinaista turistiryntäystä ole: kävimme kävelyillä hieman keskustasta poispäin ja olimme kuin filmitähtiä. Ihmiset huutelivat meille autoista, ravintoloista ja jopa pallopelikentältä. “How are you, Sir” tai “Welcome to Malaysia” olivat yleisimmät huudot, lasten harjoittamien “Hello”-hihkaisujen lisäksi.
Kaupungissa ei ole kovin monia nähtävyyksiä. Kävimme Kuninkaallisten seremonioiden museossa, jossa saimme nähdäksemme eri riiteissä – kastajaisista ympärileikkaukseen ja häihin – käytettäviä astioita, pukuja ja kankaita. Koreita olivat. Sielläkin me olimme joillekin enemmän nähtävyys kuin itse näyttely. Museokierroksen jälkeen noin 12-vuotias tyttö tuli hihitellen pyytämään meitä kuvaan ja poseerasimme tyttöjen kanssa kiltisti. Hämmentävää.
Paikan parasta antia olivat kuitenkin Cultural Centren järjestämät ilmaisnäytökset paikallisista ajanviettotavoista. Kävimme näytöksessä jopa kaksi kertaa. Saimme nähdä ja kuulla perinteisten rumpujen soittoa, joka oli aika intensiivistä, etenkin kappale jota soitetaan puhvelitaisteluissa. Tutustuimme paikalliseen pallopeliin, jossa palloa pelataan verkon yli koskien ainoastaan jaloilla tai päällä. Näimme leijanlennätystä ja hyrränpyöritystä. Kuulostavat ehkä lapsellisilta lajeilta, mutta olivat kaikkea muuta. Etenkin hyrrien heittely on paikallisille vakava laji; niillä voidaan pelata eräänlaista petanqueta tai kilvoitella pyörimisajasta. Parhaimmat pyörivät kaksikin tuntia. Hyrrien heittely oli aikamoista. Miehet sinkosivat ne tarkasti pienelle pelialueelle kolmisen metriä pitkän köyden avulla, samalla blokaten toisia hyrriä alueelta pois. Näimme myös kamppailulajinäytöksen, joka mielestäni muistutti enemmän modernia tanssia kuin kamppailulajeja.
Traveller’s Ideal Guesthouse oli mukava paikka majailla. Meillä oli tilava huone ja yhteisvessa sekä suihku aivan huoneen vieressä. Paikan pitäjät olivat hyvin ystävällisiä ja antoivat auliisti neuvoja kysyttäessä. Aamupalaa sai syödä takapihan puutarha-ravintolassa, joskaan aamupala ei kuulunut hintaan. Ja WiFi toimi jälleen kerran erinomaisesti, joten teimme töitä huoneessa. Mukava, rauhallinen guesthouse.
Posted in Malesia having no comments »
April 12th, 2008 by Merja Haverinen
Yöjunamme Kuala Lumpurista Butterworthiin oli perillä keskiviikkoaamuna puoli kuudelta. Slmät ristissä keräsimme tavaramme ja lähdimme etsimään lauttalaituria, sillä varsinainen kohteemme ei suinkaan ollut Butterworth vaan viereisellä Penangin saarella sijaitseva Georgetown. Lautta lahden yli maksoi 1.20 ringittiä. Georgetownin puolella otimme rinkat taas selkäämme ja kävelimme majapaikkaamme Chulia-kadulle. Toisin kuin Thaimaassa, Malesiassa kadut ovat vielä kuuden jälkeen melko autioita. Rotat vaan luikahtelivat pakoon edestämme. Banana New Guesthousessa oli onneksi henkilökunta jo hereillä, mutta eihän me huonetta vielä saatu. Kahvin voimalla teimme muutaman tunnin töitä gh:n ravintolassa, paikassa kun oli ilmainen WiFi.
Tuona ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa englantilaisten rakentamaan linnoitukseen, Fort Cornwallisiin. Melko hyvin säilyneessä (säilytetyssä/restauroidussa) linnoituksessa pääsi katselemaan tykkejä, ruutivarastoa sekä näyttelyä linnoituksen historiasta. Parin ringitin hintaan olisi myös voinut vuokrata brittiläisen siirtomaasotilaan uniformun kuvan ottamista varten! Linnoituksen vieressä oli kuningatar Victorian kunniaksi pystytetty kellotorni, joka sodan aika oli kallistunut hieman pommin osumasta.
Torstaina kävimme Penang Museum and Art Gallery:ssa, joka oli kuitenkin lähinnä museo eikä taidenäyttely ollenkaan. Museo keskittyi esittelemään paikkakunnan eri etnisiä ryhmiä ja heidän perinteitään. Näimme kiinalaisen huoneen, malaijikodin ja intialaisen asumuksen. Penangin väki tuntuu olevan hyvin monesta eri suunnasta tullutta ja elävän saarella sulassa sovussa, hieman kuin Malesia kokonaisuudessaan (vaikka joitakin kahnauksia esiintyykin). Asukkaiden menneeseen elämään pääsi kurkistamaan myös valokuvien avulla. Yksi kuva esitti miestä, joka oli korjannut kenkiä samassa Chulia-kadun kulmassa 50 vuotta! Unohdimme tarkistaa, onko hän siellä vieläkin.
Perjantaina osallistuimme opastetulle kierrokselle Cheong Fatt Tze -kartanossa. Kartano oli erittäin varakkaan ja vaikutusvaltaisen kiinalaisen, Cheong Fatt Tzen 1800-luvun lopussa rakennuttama. Ulkoapäin talo oli upean indigon-sininen. Erittäin hyvän opastuksen aikana opimme, miten talo oli rakennettu Feng Shuin mukaisesti; pääovelta ei ollut suoraa näkyvyyttä takaikkunasta ulos (muuten Feng Shui menee saman tien ulos tultuaan ovesta sisään), keskellä oli katoton symmetrinen aukio, jonka vastakkaiset seinät olivat keskenään samanlaiset. Parasta kuitenkin oli, kun kauppias oli “huijannut” Feng Shuita – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Feng Shuin mukaan ideaali paikka talolle on vuoren ja veden välissä rinteellä. Talon taakse jäi Penang-kukkula ja edessä oli meri, mutta talo ei ollut rinteessä. Kauppias oli keksinyt hienon keinon ja rakennuttanut talon takaosan etuosaa korkeammaksi! Kauppias itse oli asunut talossa kolmannen ja seitsemännen vaimonsa kanssa. Yhteensä vaimoja oli kahdeksan. Seitsemäs oli lempivaimo, joka nukkui aina kauppiaan makuukammarissa. Ikäeroa heillä oli 50 vuotta. Mielenkiintoisia tarinoita, ja oppaamme osasi kertoa niistä eloisasti.
Kirjoitan tätä bussissa matkalla Georgetownista Kota Bharuun, laitamme tämän nettiin jahka pääsemme perille. Tulevassa majatalossamme, Traveller’s Ideal Guesthouse (mikä nimi!) on taas kerran WiFi saatavilla. Helpottaa työntekoa kummasti! Mutta ensin nähtävyyksille…
Posted in Malesia having no comments »
April 10th, 2008 by Jari Timonen
Uusia kuvia nähtävillä: Saigon, Singapore ja Malesia.
Posted in Malesia, Singapore, Vietnam having no comments »
April 10th, 2008 by Jari Timonen
Maanantaina lähdimme talsimaan kohti Menara KL tornia. Se on maailan neljänneksi korkein kommunikaatiotorni ja kohoaa 412 metrin korkeuteen. Sisäänpääsymaksu oli 20RM (4€) per nuppi. Tornin juurella on ravintoloita sekä pieniä putiikkeja vierailijoiden viihdyttämiseksi. Ylhäällä on näköalatasanne sekä erittäin fiini ravintola.
Ylös, melkein kolmeen sataan metriin, noustiin nopealla hissillä ja ulos tullessa jokaiselle jaettiin opastuslaite, jossa oli pieni näyttö ja kuulokkeet. Laitteen kanssa kierrettiin koko torni ja kuunneltiin eri faktaa nähtävyyksistä. Alhaalla kävimme vielä katselemassa 15 minuutin mittaisen videon tornin rakentamisesta, jonka jälkeen lähdimme valokuvaamaan Petronasin torneja yövalaistuksessa! Ruokailun jälkeen talsimme kohti majapaikkaamme.
Posted in Malesia having no comments »
April 6th, 2008 by Merja Haverinen
Tänään heräsimme ajoissa mennäksemme jonottamaan Petronas-torneihin. Näihin maailman toiseksi korkeimpiin torneihin pääsee päivittäin 800 kävijää, ja koska monesti paikalle tulee bussilasteittain turisteja, jonossa kannattaa olla ajoissa. Lippu näköalatasanteelle on ilmainen. Tornien lippujonossa kävi ilmi, että näköalapaikalle ei suinkaan pääse siitä suitsait, vaan jonottajille jaettiin hissivuoroja pitkin päivää. Me saimme ensin ajan klo 14 hissiin, mutta pyynnöstä saimme vaihtaa ajan klo 16:een. Näin ehdimme käydä välillä Lake Gardens -alueella.
Lake Gardensilla suuntasimme Islamilaisen taiteen museoon, joka nimensä mukaisesti esitteli islamilaista taidetta, enimmäkseen käyttöesineitä, kalligrafiaa, koruja ja tekstiilejä. Islamilaisessa taiteessa ei perinteisesti kuvata ihmisiä, koska sitä voidaan pitää väärien jumalien palvomisena; muotokuvia tai kuvataidetta ylipäänsä näyttelyssä ei ollut. Vaihtuvan näyttelyn teema oli tällä kertaa Naiset ja Islam. Siinä keskityttiin islamilaisissa maissa tärkeissä asemissa olleisiin naisiin, tarkoituksena osoittaa että naiset voivat olla johtajia myös islaminuskon alaisuudessa. Totta toki onkin, että perustamisvuosinaan islam oli hyvin edistyksellinen naisten aseman kohentaja.
Museon jälkeen monipuolistimme päivää vielä hiukan ja kävimme Kansallisplanetaariossa (National Planetarium), jossa esiteltiin avaruusvehkeitä ja pääsimme kokeilemaan jänniä laitteita. Näyttely oli ajastaan jäljessä hieman ja totta puhuen vähän meitä nuoremmalle yleisölle tarkoitettu. Hauskaa oli silti!
Iltapäivällä vihdoin pääsimme Petronasin korkeuksiin. Ensin meille näytettiin 3D-elokuva Petronas-yhtiöstä, ja miten hyvää ja kaunista työtä yhtiö tekee. Vasta sitten meidät päästettiin torniin (ehkä tämä oli se hinta ilmaisesta lipusta), eli 170 metrin korkeudelle skywalkille. Hissi huristi ylös 1.5 kerrosta sekunnissa(!) ja tuotapikaa olimme ylhäällä. Näkymät hieman huimasivat, etenkin kun tornit jatkuivat toisen samanmoisen matkan ylöspäin. Tornien koko korkeus on 492 metriä.
Petronasista lähtiessä meidät yllätti ukkonen, jonka sadetta pidimme ensin ostoskeskuksessa. Samalla yritimme tiirata, josko salama osuisi Petronas-tornien piikkeihin. Onni ei nyt ollut myötä. Lopulta luovutimme ja ajoimme taksilla takaisin hostellille.
Posted in Malesia having no comments »