Päivityksiä

June 15th, 2008 by Jari Timonen

Loput reissukuvat on nyt uploadattu: Kota Kinabalu, Malesia ja Brunei. Google Maps sai myös viimeisen päivityksensä.

Posted in Brunei, Malesia having no comments »

Kotiinpäin, äiti

May 14th, 2008 by Merja Haverinen

Jahans. Lähtö on lähellä – lähtö kotiin. Olemme pakanneet tavarat valmiiksi sillä huomenaamulla on aikainen herätys ja lähtö kentälle. Lentokenttä on keskustasta tunnin ajomatkan päässä, joten meidän täytyy lähteä kentälle yhteensä kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Ajamme kentälle päheästi taksilla. KL:n jätämme taaksemme Malaysian Airlinesin koneella laskeutuaksemme tunnin kuluttua Bangkokiin. Bangkokissa on vaihtoaikaa lähes kaksi tuntia (toivottavasti!), kunnes nousemme Finnairin Helsingin koneeseen. Helsinki-Vantaalla nousemme yksityiskuljetukseen (Juhan Peugeot) jolla pääsemme Tampereelle. Yhteensä matka-aika on noin 15 tuntia, jos myöhästymisiä ei tule.

Pari päivää Kuala Lumpurissa on mennyt aika haipakassa. Pistimme viime hetkellä elämän risaiseksi ja yövyimme Swissgarden-hotellissa. Pienehkö luksus tekee hyvää pitkän reissun jälkeen 🙂 Alunperin tarkoituksemme oli vielä ottaa viimeiset rusketukset ja loikoilla altaalla, mutta ostosmania vei ja töiden jälkeen sekä lomassa olemme lähinnä oleilleet ostareissa. Nyt on tuliaiset hankittu, joten, Frediä lainataksemme: Kotiinpäin, äiti.

Posted in Malesia having no comments »

Piknillä sulttaanin palatsin edessä

May 14th, 2008 by Merja Haverinen

Sunnuntaiaamuna kävelimme Arts and Handicrafts -keskukseen, joka jäi anniltaan melko vähäiseksi. Keskuksessa myydään käsityöoppilaitoksen oppilaiden tekemiä tuotteita, ja olivathan ne toki taidokkaita mutta hinnat olivat melko korkeita. Toisaalta emme nähneet tarpeelliseksi ostaa muslimimiesten hattuja, joka näytti olevan keskuksen tärkein myyntiartikkeli. Palasimme takaisin keskustaan, jossa Jari kävi parturissa tukan- ja parranleikkuussa. Palvelu maksoi tipin kanssa kuusi dollaria eli kolme euroa.

Seuraavaksi kävimme kaupassa ostamassa piknik-eväät ja ajoimme bussilla sulttaanin palatsin viereiseen puistoon. Näimme puistosta käsin vilauksen, lähinnä kattoa, sulttaanin valtavasta palatsista, jossa on 1778 huonetta ja 257 vessaa, muun muassa. Palatsiin pääsee sisälle vain parina päivänä vuodessa eikä nyt ikävä kyllä sattunut olemaan se aika. Söimme eväitä puiston penkillä ja ihmettelimme paikallista lenkkeilijää joka hölkkäsi täysverkkariasussa reilun 30 asteen helteessä.

Loppupäivä menikin oleillessa, katsoimme taas kopio-DVD-elokuvan (Linnunradan käsikirja liftaajille) ja pelasimme Sam & Maxia. Nähtävyydet oli nähty, antakaa meille televisio!

Myöhempi lisäys: Brunei oli maana pienoinen yllätys, ehkä koska emme tieneet siitä etukäteen paljoakaan, paitsi että valtionuskonto on islam. Maa, tai ainakin pääkaupunki oli kuin yksi Malesian kaupungeista: islamistinen mutta tolerantisti. Malesian itärannikolla muslimius näkyi itse asiassa katukuvassa enemmän kuin Bruneissa. Bruneilaiset ja malaijit puhuvat samaa kieltä ja molemmat yleensä hyvää englantia. Molemmissa katukuva on jonkin verran siistimpi kuin Thaimaassa, hintataso Thaimaata hieman korkeampi. Bruneissa hintataso on näistä kolmesta maasta odotetusti korkein, mutta paikallisessa ravintolassa hyvän aterian silti saa kahden kolmen euron hinnalla. Yöpyminen on Bruneissa kallista verrattuna Malesiaan. Ihmiset sekä Malesiassa että Bruneissa ovat hyvin ystävällisiä, tervehtivät kadulla ja tulevat helposti jutustelemaan länkkärin kanssa – ilman taka-ajatuksia. Turistia autetaan pyyteettä, mikä on ollut hyvin tervetullutta vaikkapa Thaimaan ja Vietnamin jälkeen. Kaupallisuus ei lyö niin paljon läpi kuin Thaimaassa mikä tarkoittaa sitä että kaupoissa saa katsella kohtuullisen rauhassa ilman ostopainostusta, mutta toisaalta tinkiminenkään ei onnistu niin helposti. Jalankulkija on Malesian liikenteessä yksin autojen keskellä, kipittäen välillä henkensä edestä. Bruneissa liikenne on kohtuullisen rauhallista ja meille annettiin jopa tietä – ihmeiden ihme 🙂

Posted in Brunei, Malesia having no comments »

Lauantaipäivä Bruneissa

May 13th, 2008 by Merja Haverinen

Lensimme Brunein pääkaupunkiin Bandar Seri Begawaniin lauantaiaamuna Royal Brunei Airlinesilla. Air Asian lentojen jälkeen oli mukavaa laittaa rinkka check inistä läpi murehtimatta kiloja ja napata se päivän Brunei Times koneessa luettavaksi. Ennen kuin pääsimme lähtemään, koneen screeniltä luettiin islamilainen rukous jotta matka sujuisi hyvin. Ja hyvinhän se sujuikin, sekä nopeasti: lähes heti nousun jälkeen aloimme laskeutua, vähän kuin olisi lentänyt Turusta tai Tampereelta Helsinkiin. Kentällä virkailijat olivat tietoisia, että suomalaiset eivät tarvitse viisumia tullakseen maahan ja pääsimme astumaan Brunein kamaralle. Bussilla kaupunkiin ja majapaikkaamme K. H. Soon Resthouseen. Resthousessa taisi olla tilaa tai toisaalta pula kahden hengen huoneista, sillä saimme koulumajoitusta muistuttavan vähintään neljän hengen huoneen omaan käyttöömme. Huoneen hinta oli yöltä 39 Brunein dollaria eli noin 20 euroa yö.

Hostellissa levähdettyämme ryntäsimme katselemaan kaupunkia. Ensinnä suunnistimme kaupungin tunnetuimpaan nähtävyyteen, Sultan Omar Ali Saifuddin moskeijaan. Olin pukeutunut pitkiin housuihin, pitkähihaiseen paitaan ja ottanut mukaani huivin hiusten peittämistä varten, mutta meille molemmille ojennettiinkin maahan asti ulottuva musta kaapu, joka meidän piti pukea yllemme. Narikkasetä näytti, että saamme katsella moskeijaa tämän maton alueelta. Matto oli noin 1.5m x 2m pinta-alaltaan, joten aika rajattu oli alueemme. Setä varmisti vielä, että onko Jari minun mieheni ja kysyi Jarilta, olenko hänen vaimonsa. Juu, juu, nyökytimme kiivasti. Katselimme moskeijaa muutaman minuutin, jonka jälkeen palautimme kaavut setälle ja lähdimme ulos.

Seuraava kohteemme oli Royal Regalia -museo, jossa esiteltiin kuninkaallisia seremonioita, tärkeimpänä nykyisen sulttaanin kruunajaiset (you know, THE sulttaani, joka tienaa miljoonia päivässä). Heti aulassa olivatkin isot, kullatut ja mahtipontiset, kärryt, jolla sulttaania on vedetty seremonioissa – miesvoimin. Sisemmällä olivat toiset, vielä isommat ja mahtipontisemmat kärryt, jonka vetämiseen oli tarvittu kymmenittäin univormupukuisia miehiä. Kiersimme koko näyttelyn, osittain sen takia että olimme opaskirjasta lukeneet kultaisesta käsivarren muotoisesta tuesta, joka sulttaanilla oli kruunajaisten aikana. Siinä sulttaani voi lepuuttaa leukaa, jos tulee väsy kesken kaiken. Valitettavasti kultaista kättä ei löytynyt (kysyttäessä ilmeni, ettei sitä enää ollut museossa) mutta näimme huomattavan määrän muita prameita esineitä, sekä seremoniaa varten että ulkovaltojen lahjoja maalle.

Illalla ihmettelimme Bandar Seri Begawanin lauantai-illan menoa – jota ei ollut. Baareja ei maassa luonnollisesti ole, ainakaan laillisesti; koko maassa ei saa myydä alkoholia. Turistit saavat tosin tuoda pienen määrän juomaksia mukanaan, mutta ne täytyy kuluttaa melko huomaamattomasti, esimerkiksi hotellihuoneessa. Lieneekö asialla vaikutusta siihen, että ainakaan aivan ydinkeskustassa ei ollut kertakaikkiaan mitään tekemistä illalla. Yhdelle kadulle oli pystytetty iltatori, mutta sielläkin käveleksi yhteensä viisi ihmistä eikä myyjiä ollut juuri sen enempää. Yritimme löytää elokuvateattereita, mutta ilmeisesti ne ovat siirtyneet ostoskeskuksiin kauemmaksi keskustasta. Lopulta ostimme Iron Man -DVD:n ja katselimme sen läppäriltä hostellilla. Laatu oli eri jänskä, koska elokuva oli näppärästi kuvattu valkokankaalta videokameralla ja välillä kankaan edestä kulki ihmisiä popkornit kädessä. Näyttelijät puhkesivat välillä puhumaan ranskaa tai espanjaa englannin sijasta – eikä se kuulunut elokuvan juoneen. Hintaa elokuvalla oli kolme dollaria (1,5 euroa), joten emme jääneet sen kummemmin harmittelemaan asiaa.

Posted in Brunei having no comments »

Suo, kurki ja Canon

May 11th, 2008 by Jari Timonen

Perjantaina päätimme tehdä hieman lyhyemmän visiitin, joten lähdimme käymään Kota Kinabalun Wetland Centreriin (ent. Bird Sanctuary). Paikka on tarkoitettu rauhoitetuksi alueeksi kaupungin keskelle.

Paikka on ison mäen toisella puolella, joka ensin piti ylittää. Matkalla kävimme ottamassa kuvia Signall Hillin näköalatasanteelta, josta näkyi keskusta ja läheinen saari. Jatkoimme kävelyä vielä puolisen tuntia ja saavuimme vihdoin paikan porteille. Sisäänpääsymaksu oli RM 10 (2€) per nuppi.

Alue ei ole järin iso ja sen kiertää tunnissa läpi. Käytimme kuitenkin pari tuntia alueen kiertämiseen, koska otin kuvia ja tarkkailimme alueen luontoa. Kävelyreitti kulkee kokonaan siltaa myöden, koska alue oli kokonaan veden peitossa. Mielenkiintoista oli nähdä miten matalassa vedessä kasvavat puut olivat tehdeet varteensa extrajuuria jotka kurkottivat janoisina veteen. Alkumatkasta näimme aika vähän mitään, mutta loppupäästä sainkin jo kuvan sinisestä kingfisher -linnusta. Alueella oli paljon todella isoja haikaroita ja muita isoja lintuja, joita emme tunnistaneet. Lopuksi ennen poislähtöä kiipesimme näköalatorniin, josta tiirailimme haikaroita touhuissansa.

Kävely takaisin sujui samalla rutiinilla, sekä pienellä rutinalla, kuin tulomatkakin 😉 Illalla kävimme syömässä malesialaista ruokaa, joka oli heikkoa verrattuna viimekertaiseen käyntiin samassa paikassa. Ruoka oli todella rasvaista ja oikein suonissa tuntui kuinka se jämähti paikoilleen.

Posted in Malesia having no comments »

Missa pippuri kasvaa

May 8th, 2008 by Merja Haverinen

Lensimme maanantaina Kuchingista Kota Kinabaluun, Sabahin osavaltioon, edelleen Borneon saarella. Air Asian lentoa varten olimme pukeutuneet elegantisti vaelluskenkiin, minka lisaksi olin vaihtanut olkalaukkuni repuksi jonne pakkasin tavaraa rinkasta. Edellisella AA:n lennolla olimme maksaneet ylikiloista 105 ringitia (reilu 20 euroa), mita yritimme nyt valttaa. Yritimme myos livauttaa Jarin kameran kolmijalan kasimatkatavaroihin, mutta turvatarkastus pysaytti pussukan ja Jari joutui jonottamaan uudelleen puolisen tuntia saadakseen sen ruumaan. Jonot kentalla olivat megapitkat, ehka koska lahes jokainen matkustaja maksoi ylikiloista…

Olimme varanneet etukateen huoneen Kinabalu Backbackersista ja paikka osoittautuikin mainioksi. KB on uusi ja siisti, wifi-yhteydella varustettu guesthouse, jonka alakerrassa on viela yleinen, ilmainen, tietokone ja televisio seka paljon DVD-elokuvia. Huone taalta maksaa 60 ringitia eli 12 euroa.

Tiistaina kavimme Sabah-museossa, joka on sen verran kaukana keskustasta etta sinne pitaa menna bussilla. Odotimme vihrean linjan bussia ensin vaaralla pysakilla, kunnes avulias natiivi osoitti meille linja-autoaseman, josta bussi lahti. Rahastaja puolestaan opasti missa jaada pois. Museossa oli lapileikkaus Sabahin historiasta kivikaudelta nykypaivaan, ylakerrassa saimme tutustua paikan luonnonhistorialliseen puoleen. Pihapiirissa oli ns. Heritage Village (perinnekyla), johon oli rakennettu eri heimojen asumuksia ja osassa jopa asui heimovakea muutaman paivan kerrallaan. Kuuntelimme hetken nuorison jammailua, nykyiskelmia perinnesoittimilla, ja palasimme kaupunkiin.

Eilen kavimme paivaretkella Borneon karjessa. Matka oli aika pitka paivaretkeksi, mutta toittemme takia yon yli viipyminen oli poissuljettua.  Oppaamme oli onneksi varsin aktiivinen ja kertoi paikasta jos toisesta joita ohitimme. Menomatkalla pysahdyimme mehilaistarhalla ihmettelemassa paikallista hunajan tuotantoa seka kongi-kylassa, jossa jokaisessa talossa taottiin kongeja. Kavimme myos paikallisessa longhousessa, joskin tama oli valjastettu turistien yopymistarpeisiin, eika siella ollut juuri muuta nahtavaa kuin itse talo. Ostimme sielta heimonaiselta perinteisen alypelin, jossa narua pujotettiin kahden ristikkaisen luupin valista. Sen parissa menikin paluumatka mukavasti.

Jaa niin otsikosta: Borneon saarella tuotetaan pippuria, eli olemme vihdoinkin painuneet sinne missa pippuri kasvaa!

Posted in Malesia having no comments »

Monkey see, monkey do

May 6th, 2008 by Merja Haverinen

Sunnuntaina herasimme jalleen aikaisin (argh) ja suuntasimme Semenggohin orankikeskukseen. Keskuksen tehtavana on kouluttaa vankeina olleita tai muutoin ihmisen kohtelusta karsineita orankeja takaisin luontoon. Samalla keskus tutkii orankien kayttaytymista ja elintapoja ja kouluttaa uusia tutkijoita. Otuksia voi kayda katsomassa keskuksessa ruokinta-aikaan, jolloin ne kutsutaan metsasta keskukseen herkuttelemaan hedelmilla.

Karttamme, jossa oli myos bussiaikataulut, vaitti ettei Semenggohiin mene busseja ennen kymmenta. Orankien aamuruokinta oli jo puoli yhdeksan aikaan, joten otimme hyvissa ajoin taksin varttia vaille kahdeksan. Tai niin luulimme. Olimme keskuksen porteilla 8:20 ja maksoimme taksille, joka kaasutti tiehensa valittomasti. Lipunmyyja kertoi iloisesti, etta jatkakaa tuohon suuntaan, matkaa on viela 15-20 minuuttia. Autollakin sinne paasi. Ravasimme puolijuoksua ruokintapaikkaa kohti kun muut turistit ajoivat rauhassa takseillaan ohitse. Korpesi.

Korpeaminen loppui kuitenkin valittomasti kun paasimme ruokintapaikalle. Samaan aikaan kuin me, paikalle tulivat orangit metsasta. Oksat ja puiden latvuksen heiluvat heidan tulonsa merkiksi. Ehdittiin juuri oikeaan aikaan!

Ensinna paikalle tuli ydinperhe: pikkuoranki, aitioranki ja valtavan julmea isukkioranki. Pikkuinen pyori kuperkeikoilla eteenpain nurmikolla edeten aitinsa kanssa etummaisena, samalla kun isukki piti perassa huolta ettei uhkatekijoita nay. Koko ajan kun tama perhe oli ruokintapaikalla, isaoranki, nimeltansa Richie, pysytteli lahettyvilla. Paikalle tuli myos muita yksittaisia orankeja, mutta tama porukka oli selvasti yksi yksikko. Orangit kulkivat keskuksen ylle viritetyilla vaijereilla ja laskeutuivat syomakatosten paalle hakemaan hedelmia. Yksi orangeista naytti ihmisille, miten kookospahkina avataan. Siita vaan kuorta vahan pois ja pari navakkaa iskua puunrunkoon, voila.

Ihastelimme orankeja noin tunnin verran, sitten ne alkoivat palaamaan metsaan. Me palasimme kaupunkiin, minibussilla jonka jaoimme turistityton kanssa.

Paukkasimme minivanilla suoraan Sarawak-museoon. Museo oli oikeastaan kokoelma museoita, joista kavimme ainoastaan etnografisessa museossa, jossa nakyi olevan myos paikallista elaimistoa paperimassasta muovailtuna. Ylakerran etnografinen osuus luonnollisesti esitteli Sarawakin heimoja. Erityisen mielenkiintoisia olivat heimojen tekemat naamiot ja toteemipatsaat, samoin kuin puhallusputket.

Puristimme viela kaynnin marketilla seka kauppakadulla. Olimme myos menossa kissamuseoon, mutta ilmeni, etta sinne olisi pitanyt menna bussilla keskustasta, joten jatimme sen valiin. Paatimme palata hotellille lepaamaan, edellinen paiva oli viela muistona jalkalihaksissa.

Posted in Malesia having no comments »

Nenäapinoita ja hikeä

May 5th, 2008 by Jari Timonen

Lauantai-aamuna heräsimme jo ennen seitsemää ja suunnistimme paikallisbussiasemalle, josta ottaisimme nyssen Bakon kansallispuistoon. Puoli tuntia odoteltuamme kuulimme, että ensimmäinen bussi kulkeekin vasta 9:20! Aikataulut ilmoittivat iloisesti, että ensimmäinen bussi lähtisi 7:00 ja tästä tunnin välein. Kattia kanssa. Ehkä oli jotkut viikonloppuaikataulut? Olimme kuitenkin siellä kahden muun turistin kanssa ja päätimme vuokrata minivanin, eli Toytota Hiacen ekstra-penkeillä. Hintaa 27 kilometrin matkalle tuli reilu 2€ per nuppi. Koko auton vuokra oli RM35 (8,75€).

Perille päästyämme täytimme päivävierailulaput ja ostimme liput puistoon(RM10/2€/hlö). Olimme vielä puistoalueen ulkopuolella ja meidän piti vuokrata vene jolla pääsisimme puistoon. Veneen hinta oli RM47 (9,4€). Matkalla alueelle venekuski näytti meille mm. kahden tyyppisiä eri kingfisher -lintuja sekä mutakaloja! Mutakalat olivat erittäin jännittäviä hypipompi -tyyppisiä kavereita. Sovimme vielä koska hän tulee hakemaan meidät pois.

Lähdimme pienen syönnin ja rekisteröitymisen jälkeen Telok Baku -nimiselle reitille, jolla oli pituuttua 1,2km suuntaansa. Matkan varrella pitäisi nähdä kuuluisia nenäapinoita (Proboscis monkey)! Matka ei kuulosta pitkältä, mutta sitä se on. Meiltä meni vajaa tunti suuntaansa. Maasto on tiheää viidakkoa ja polku ei varsinaisesti ole hiekoitettu 😉 Mennessä emme nähneet yhtään mitään. Tottakai kuulimme paljon metsänääniä, kuten todella kovaäänisiä sirkkoja ja satunnaisia lintuja. Levähdimme polun toisessa päässä hetken ja palasimme takaisin päin siinä toivossa, että näkisimme villejä nenäapinoita. Noin 300m ennen polun päättymistä kuulimme puista kahinaa! Olimme todella hiljaa ja tarkkailimme mitä tapahtuu. Neniksiä! Pienehkö lauma oli pudottautumasta alas kohti meren rantaa ja me osuimme suoraan heidän reitilleen. Nenikset olivat 10-20 metrin korkeudessa puissa, joten näimme vain vilauksia niistä. Tunne oli hieno, sillä näitä otuksia tulimme Bakoon katsomaan!

Neniksistä innostuneena lähdimme toiselle reitille; Telok Pandan Besar. Pituutta reitillä oli 1,9 km suuntaansa. Yhteen suuntaan matka kesti noin 1,5 h. Alkumatkasta noin 400m-500 m oli pelkkää nousua. Vettä kului todella rajuun tahtiin ja hiki virtasi kuin suihkussa olisi ollut. Saunassakaan ei ole ikinä ollut niin hiki. Matkalla näimme TODELLA isoja muurahaisia. Kokoa per muurahainen oli reilu 3 cm! Onneksi tuon jälkeen alkoi tasainen maasto… joka näytti ihan kuin olisi ollut Nuuksion kansallispuistossa! Samanlaista karua kalliomaisemaa karuine havupuineen. Aurinko paistoi jo todella kovaa ja lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Reitin päässä jäimme hetkeksi ihailemaan maisemaa korkealta kalliolta mereen päin. Istuessamme penkillä muistin, että minullahan on suklaata mukana! Kylmä vesipullo oli ollut repun taskussa, joten suklaakaan ei ollut aivan täyttä vatkulia.

Lähdimme takaisin päin ja alkumatka sujui samalla hikisellä rutiinilla kuin menomatka. Laskeutuessamme alas viidakon keskellä kuulimme taas rapinaa puista. Taas neniksiä! Hienoa. Tällä kertää ne olivat paljon lähempänä ja sain muutaman kelvollisen valokuvankin niistä! Reilun vartin tuijoteltuamme lähdimme takaisin puiston päämajaan syömään ja tankkaamaan nestettä. Olimme aivan naatteja samoilusta! Näimme matkalla päämajan vieressä näitä tavisapinoita, joita olemme nähneet useita kertoja aikaisemminkin. Ne tykkäävät asua ihmisten lähettyvillä, koska sieltä löytyy ruokaa… ja varastettavaa!

Minun jalkani oli kuntoutunut hyvin ja koska pidin vallluskenkiä, niin se ei päässyt kipeytymään uudestaan. Takaisin menimme taasen veneellä ja otimme paikallisbussin numero 6, joka jätti meidät Petra Jayan bussiasemalle Kuchingin keskustaan (Bakoon päin bussi lähtee samasta paikasta). Kävimme illalla syömässä todella loistavaa pastaa sekä juomassa lasilliset punaviiniä ja menimme nukkumaan.

Ei tarvinnut kauaa unta odotella.

Posted in Malesia having no comments »

In memoriam

May 2nd, 2008 by Merja Haverinen

Uskollinen ystävämme, kannettava tietokone Asus veti viimeisen henkäyksensä 29.4. Asus oli menehtyessään kahdeksanvuotias, mikä on sylimikroille kunnioitettavan korkea ikä.

Asus aloitti uransa työläppärinä, palvellen tässä tarkoituksessa tehokkaasti useita vuosia. Uransa alussa Asus oli alan huippuja, mutta hiljalleen nuoremmat läppärit ohittivat Asuksen prosessoritehossa. Vuonna 2005 Asus pääsikin ansaitulle varhaiseläkkeelle nk. sohvaläppäriksi. Hänen päivänsä eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Viimeisenä elinvuotenaan Asus sai toimeksiannon jälleen työläppärinä päästen samalla matkustamaan uudessa toimenkuvassaan. Konevanhukseksi Asus oli pirtsakka ja ajoittaisista hidasteluista huolimatta Asus jaksoi hoitaa virkansa ihmeteltävän tunnollisesti. Loppujen lopuksi matka koitui kuitenkin Asuksen kohtaloksi. Kuuma ja kostea ilmanala olivat liikaa iäkkäälle kumppanillemme, ja tiistaiaamuna hän ei enää jaksanut avautua vaan jäi ikuiseen lepoon.

Posted in Malesia having no comments »

Kuching, Borneo

May 2nd, 2008 by Merja Haverinen

Parina viimeisena paivana Tiomanilla olimme melko lailla paikoillamme Jarin jalan vuoksi. Kavimme viela snorklaamassa omassa rannassamme, ihmetellen siellakin upeita koralleja ja kalalajeja.

Pienta draamaa meille aiheutti toinen lapparimme, joka tiistaiaamuna ei suostunut kaynnistymaan. Jari aukaisi ja puhdisti koneen, mutta mikaan ei auttanut. Kone kylla pihahti vahan, mutta ei suostunut enaa toimimaan. Tilanne on kinkkinen, silla reissua on enaa jaljella kaksi viikkoa mutta molempien pitaisi tehda koko ajan toita. Ensin ajattelimme hankkia toisen koneen, mutta kahden viikon takia… Ehka keinottelemme yhden avulla, mika kylla karsii yhteista nahtavyysaikaa.

Mutta huomenna on viikonloppu eika toita tarvitse (periaatteessa) tehda. Olemme nyt Kuchingissa, Sarawakin osavaltiossa Borneon saarella. Lensimme tanne eilen illalla Air Asialla. Kaupunki on rauhallinen ja leppoisa, meren rannassa on siirtomaa-ajan rakennuksia. Eniten odotan kuitenkin retkia Bakon kansallispuistoon ja orankimestaan (Orang Utan rehabilitation center – eli orankien katkaisuhoitola?!). Viidakko, taalta tullaan!

Posted in Malesia having no comments »