Sillä on nimi. Kuala Terengganu. Saavuimme kaupunkiin bussilla ja suunnistimme ensimmäiseksi SeaView nimiseen hotelliimme. Ilmainen wifi kuului hintaan, mutta se meni poikki joka ilta 20:30 aikakatkaisijalla.

Kuala Terengganu on erittäin vahvasti islamistinen kaupunkin ja sitä hallitsee suuri valkoinen moskeija keskellä kaupunkia. Kadut ovat yleisesti todella hiljaisia – kauppoja on vain nimeksi. Ruokaa kuitenkin saa paikallisista muovituolipaikoista. Ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää!

Toisena päivänä ajattelimme mennä katsastamaan paikan ainoita turistinähtävyyksiä: Näköalakukkula, jossa on vieläkin toimiva majakka. No kiinnihän se oli. Remontissa ainakin vielä kuukauden. Kuala Terengganu mainostaa itseään matkailulla, mutta ei siellä ollut kuin 5-10 turistia koko kaupungissa. Kaupunkiin on rakennettu mm. “turistibazaari”, jossa oli yksi liike auki useasta kymmenestä. Löysimme kuitenkin paikallisten suosiman “Dry and Wet Market” bazaarin, mutta senkin tarjonta jäi heikoksi.

Illalla ruuan jälkeen etsimme paikkaa jossa ottaa yhdet oluet; ei ainuttakaan. Yritimme ostaa kahdesta ei pikkukaupasta – eivät myy kaljaa. Noh, kuivin suin kämpille odottamaan  pois pääsyä Cheratingin rannalle…