Perjantaina lähdimme etsimään matkaoppaamme mainitsemaa autiorantaa. Kävelimme mäen ylös ja mäen alas ja sitten ohitimme valtavaa Berjaya-resorttia varmaan kolmen kilometrin matkan, lähinnä sen golf-kenttää. Näimme myös resortin muulit, joilla hotelli tarjoaa hevosratsastusta 😉 Apinat katselivat tarkkaavaisesti kulkuamme golf-kentän loppupäässä. Hotellialueen vihdoin loputtua tulimme tielle, joka muistutti suomalaista metsäautotieta. Tietä reunusti melkoinen määrä roskaa, lieneekö hotellin ansiota vai oliko osa tullut vuorelta alas sadevesien mukana, mene tiedä. Pian kuitenkin saavuimme rantaan, jota ei reunustanut yksikään hotelli tai muu turistirysä. Yksi paikallinen asumus toisessa päässä näytti olevan, pihalla heilui ylpeästi islamistipuolueen PASin lippu. Jäimme toiseen päähän rantaan ja pulahdimme ansaitulle ja erittäin virkistävälle uinnille. Pian kuitenkin tummat pilvet ulottelivat yllämme, joten päätimme palata kotiin. Paluumatkalla armeija hyttysiä löysi meidät ja jätti kutiavat paukamat käsivarsiin ja jalkoihin.

Seuraavana päivänä lähdimme taas jalkapatikkassa tutustumaan saaren suosituimpaan rantaan, Air Batangiin tai ABC-rantaan, kuten sitä yleisemmin kutsutaan. Ajattelimme ensin vuokrata pyörät, mutta pyörävuokraaja sai meidät vakuuttuneiksi, että matka ei ole kovin pitkä ja välillä on korkeat rappuset, joissa pyörää on vaikea kuljettaa. Ehkä kolmen kilometrin kävelyn (huom! yli 30 asteen kuumuudessa, kosteusprosentti varmaan 90) ja lyhyiden rappusten jälkeen olimme ABC:llä. Tässä vaiheessa Jarin jalka oli hyvin kipeä. Jalkaterä oli ilmeisesti ottanut nokkiinsa edellisen päivän patikoinnista ja kiukutteli nyt pahemman kerran. Otimme aurinkoa ja söimme rannalla, ja palasimme sitten pikaveneellä kotirannallemme.

Sunnuntaina Jarin jalka teki selväksi heti aamusta, ettei se sallisi kävelyä sinä päivänä. Vedessä kipua ei kuitenkaan tuntunut, joten otimme taas venekyydin ABC:lle ja vuokrasimme sieltä snorklausvälineet. Kelluimme pelastusliivien varassa koralliriuttaa katsellen. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys mahtava. Näimme uskomattoman värikkäitä kaloja sekä koko joukon muuta elämää, jota kaikkia emme tunnistaneet. Yhden pötkön tunnistimme Wikipedian avulla merimakkaraksi, mutta pitkä lonkero jonka päässä oli tarttumanystyrät jäi meille arvoitukseksi.

Meren elävien lisäksi olemme nähneet maan päällä jännittäviä ötököitä. Hämähäkit ovat suuria, osalla on ohuet pitkät jalat mutta yhdellä näkemälläni kunnon karvajalat ja paksu keskiruumis. Suuriksi kasvavat liskotkin. Olemme nähneet täällä 80 cm – metrin mittaisia monitoriliskoja, mutta tänään Jari näki valtavan yli puolitoistametrisen liskon! Yhden kerran säikähdin pahanpäiväisesti, kun möksämme terassilla istuessa liskopariskunta ryntäsi terassin eli jalkojeni alta rannalle. Maa vain tömisi…