Yöjunamme Kuala Lumpurista Butterworthiin oli perillä keskiviikkoaamuna puoli kuudelta. Slmät ristissä keräsimme tavaramme ja lähdimme etsimään lauttalaituria, sillä varsinainen kohteemme ei suinkaan ollut Butterworth vaan viereisellä Penangin saarella sijaitseva Georgetown. Lautta lahden yli maksoi 1.20 ringittiä. Georgetownin puolella otimme rinkat taas selkäämme ja kävelimme majapaikkaamme Chulia-kadulle. Toisin kuin Thaimaassa, Malesiassa kadut ovat vielä kuuden jälkeen melko autioita. Rotat vaan luikahtelivat pakoon edestämme. Banana New Guesthousessa oli onneksi henkilökunta jo hereillä, mutta eihän me huonetta vielä saatu. Kahvin voimalla teimme muutaman tunnin töitä gh:n ravintolassa, paikassa kun oli ilmainen WiFi.

Tuona ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa englantilaisten rakentamaan linnoitukseen, Fort Cornwallisiin. Melko hyvin säilyneessä (säilytetyssä/restauroidussa) linnoituksessa pääsi katselemaan tykkejä, ruutivarastoa sekä näyttelyä linnoituksen historiasta. Parin ringitin hintaan olisi myös voinut vuokrata brittiläisen siirtomaasotilaan uniformun kuvan ottamista varten! Linnoituksen vieressä oli kuningatar Victorian kunniaksi pystytetty kellotorni, joka sodan aika oli kallistunut hieman pommin osumasta.

Torstaina kävimme Penang Museum and Art Gallery:ssa, joka oli kuitenkin lähinnä museo eikä taidenäyttely ollenkaan. Museo keskittyi esittelemään paikkakunnan eri etnisiä ryhmiä ja heidän perinteitään. Näimme kiinalaisen huoneen, malaijikodin ja intialaisen asumuksen. Penangin väki tuntuu olevan hyvin monesta eri suunnasta tullutta ja elävän saarella sulassa sovussa, hieman kuin Malesia kokonaisuudessaan (vaikka joitakin kahnauksia esiintyykin). Asukkaiden menneeseen elämään pääsi kurkistamaan myös valokuvien avulla. Yksi kuva esitti miestä, joka oli korjannut kenkiä samassa Chulia-kadun kulmassa 50 vuotta! Unohdimme tarkistaa, onko hän siellä vieläkin.

Perjantaina osallistuimme opastetulle kierrokselle Cheong Fatt Tze -kartanossa. Kartano oli erittäin varakkaan ja vaikutusvaltaisen kiinalaisen, Cheong Fatt Tzen 1800-luvun lopussa rakennuttama. Ulkoapäin talo oli upean indigon-sininen. Erittäin hyvän opastuksen aikana opimme, miten talo oli rakennettu Feng Shuin mukaisesti; pääovelta ei ollut suoraa näkyvyyttä takaikkunasta ulos (muuten Feng Shui menee saman tien ulos tultuaan ovesta sisään), keskellä oli katoton symmetrinen aukio, jonka vastakkaiset seinät olivat keskenään samanlaiset. Parasta kuitenkin oli, kun kauppias oli “huijannut” Feng Shuita – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Feng Shuin mukaan ideaali paikka talolle on vuoren ja veden välissä rinteellä. Talon taakse jäi Penang-kukkula ja edessä oli meri, mutta talo ei ollut rinteessä. Kauppias oli keksinyt hienon keinon ja rakennuttanut talon takaosan etuosaa korkeammaksi! Kauppias itse oli asunut talossa kolmannen ja seitsemännen vaimonsa kanssa. Yhteensä vaimoja oli kahdeksan. Seitsemäs oli lempivaimo, joka nukkui aina kauppiaan makuukammarissa. Ikäeroa heillä oli 50 vuotta. Mielenkiintoisia tarinoita, ja oppaamme osasi kertoa niistä eloisasti.

Kirjoitan tätä bussissa matkalla Georgetownista Kota Bharuun, laitamme tämän nettiin jahka pääsemme perille. Tulevassa majatalossamme, Traveller’s Ideal Guesthouse (mikä nimi!) on taas kerran WiFi saatavilla. Helpottaa työntekoa kummasti! Mutta ensin nähtävyyksille…