Ehdotin tänään alkuillasta Jarille, että mitä jos käytäisiin katsomassa Euroviisutunnelmia Espalla. Siellä on kuulemma eri Euroopan maiden esittelykojuja ja varmasti hieno kansainvälinen viisutunnelma. Jo kalsariasuun sonnustautunut avomieheni pohti asiaa hetken, ja suostui kuin suostuikin lähtemään. Ehkä haikailemani jäätelö innoitti lopulliseen rutistukseen.

Ennen kuin lähdimme, Jari vilkaisi vielä kerran Partioaitan mainosta, joka oli tipahtanut Hesarin välistä. Lappusessa luvattiin retkeilyvarusteita, mm. rinkkoja, reiluilla alennuksilla. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kohta viiletimme puolijuoksua liikkeeseen, joka olisi enää puoli tuntia auki. Reilun puolen tunnin kuluttua olimme kassalla, minulla kainalossa 65-litrainen Jack Wolfskinin lady-malli, Jarilla taas Haglöfsin Sec, 65-litrainen sekin.

Naisille muotoilluissa rinkoissa on miesrinkkoja lyhyempi selkäosa, kantohihnoissa on kapeampi väli ja lantio-osa on naisille sovitettu. Kieltämättä rinkka tuntuikin selässä hyvältä, joskin toinen vertailukohta oli myös “naisten malli”, Sec Q. Sekään ei ollut huono, mutta itselle oli Jaakko Sudennahka sopivampi. Jari on tyytyväinen rinkkojemme hyviin pakkausominaisuuksiin; molemmissa on edestä avattavat luukut, jolloin koko rinkkaa ei tarvitse purkaa, kun haluaa jotain pohjalta. Jarin rinkassa on mukana sadehuppu, minun täytyy ostaa se erikseen.

Kun vihdoin kaarsimme rinkat selässä Espalle, olivat Eurooppa-kojut jo kiinni. Jäi jäätelökin saamatta. Mutta hyvät rinkat meillä nyt on!

Sainpa vihdoinkin aikaiseksi soittaa Diacorin rokoteneuvontaan ja kysyä terveydenhoitajalta, mitä rokotteita reissuun pitäisi ottaa. Jäykkis eli jäykkäkouristus sekä poliorokotteet pitäisi olla voimassa. Terveydenhoitaja luetteli niiden lisäksi A- ja B-hepatiitit, lavantaudin, koleran sekä Japanin aivokuumeen. Malarialääkitys toki. Ja antibioottikuuri kaiken varalta. Gulp. Piikkejä riittää – ja rahaa menee. Rokote maksaa noin 30-50 € per laaki, ja mm. hepatiitteja vastaan pitää ottaa kaksi rokotetta kumpaankin. Tosin vahvistusrokotteet otetaan vasta vuosi ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Kolera- ja lavantautivaarat tulivat hieman yllättäen, mutta pitää kai uskoa asiantuntijaa. Kyselin varovasti malarialääkkeistä, ja hoitaja totesi, että ne ovat nykyisin paremmin siedettyjä kuin aiemmin, eikä pahamaineista Laryamia enää käytetä.

Terveydenhoitaja iloitsi, kun olin niin aikaisin liikkeellä. Aika matkailulääkärille (että sellaisiakin nykyään on!) pitää varata noin kuukauden sisällä.

Kaakkois-Aasiassa reissatessa, varsinkin “reppumeiningillä”, tulee muistaa ottaa mukaan hyvät vaelluskengät. Varsinkin vuoristoissa voi olla todella huonoa maastoa ja surkeat lenkkarit rikkovat vain nilkat.

Itselläni on Haltin peruskengät jotka on jo ns. ajettu sisään. Sisään ajaminen tarkoittaa, että kenkä muovataan jalalle sopivaksi kävelemällä, ennen kuin ne otetaan mukaan pitkälle vaellukselle. Jos ei halua sijoittaa rahaa kenkiin, niin paikan päältä voi niitä vuokrata. Vuokrausta puoltaa myös rajallinen tila rinkassa. Hyvät vaelluskengät ovat isot, ja ne painavat aivan riittävästi. Luultavasti kuitenkin Merja käy ostamassa itselleen kengät Suomesta. Olemmehan menossa asumaan sinne, joten saamme kengät pois rinkasta paikan päällä.

Muihin maailmankolkkiin lähtiessä on hyvä tarkistaa omat voimassaolevat rokotukset sekä tarvittavat lisärokotteet tai muut lääkkeet. Onneksemme Kansanterveyslaitos pitää ihmisten valistamista ulkomaiden vaarojen suhteen tarpeellisena: Matkailijan terveysopas löytyy myös verkosta. Matkailijan terveysopas on eräänlainen yleisopas ja ohjenuora, josta saa tietoa sairauksista ja niiden ehkäisystä sekä hoidosta. Toinen kelpo tietolähde on erään lääkeyrityksen julkaisema Matkaajan rokoteopas.

Tähän mennessä olemme saaneet selville, että poliorokote olisi hyvä olla voimassa, lisäksi pitänee ottaa hepatiitti A- ja B-rokotteet. Japanin aivotulehduksellakin uhkaillaan, se lienee vaarana erityisesti Thaimaassa. En oikein tiedä, mikä se on, mutta kuulostaa aika ikävältä.

Sitten on tietysti malaria, ja sen estolääkitys. Siitä kuuleekin kaikkia jänniä juttuja: osa malarialääkkeistä on aiheuttanut hallusinaatioita, pelkotiloja tai hillitsemättömiä itkukohtauksia. Huhhuh. Tähän mennessä Heliopar on vaikuttanut parhaimmalta, koska sen sivuvaikutuksia siedetään hyvin eikä sitä tarvitse nappailla kuin kerran viikossa.

Thaimaassa saa antibiootteja ilman reseptiä, hyvähyvä.

Pitänee pian varata aika lääkärille, ja kysellä ammattilaisen tietoja ja mielipidettä rokotuksista ja muista lääkityksistä.

Thaimaan kuningas, Bhumibol Adulyadej, armahti sveitsiläismiehen, joka tuomittiin kuninkaan kuvien töhrimisestä. Aiemmin hänet oli tuomittu kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan, mutta sai tuomionsa lyhennettyä kymmeneen tunnustamalla tekonsa. Thaimaassa laki on todella ankara majesteettirikoksia kohtaan ja niistä voi ilmoittaa kuka tahansa. Majesteettirikoksiin ei päde luovuttamislait, joten ne joutuu kärsimään paikallisessa vankilassa. Kuninkaan kommentti armahtamiselle oli, että häntä saa arvostella.

Thaimaa elää suurimmaksi osaksi turismista ja heillä ei ole varaa menettää sitä. Tsunami oli todella kova isku elinkeinolle ja pahimmat uhkakuvat maalasivat turismin häviämistä kokonaan. Tapahtunutta ei missään nimessä pidä vähätellä ja turismin palauttaminen on mielestäni viimeisenä asialistalla. Viimeksi tapahtunut veretön sotilasvallankaappaus oli taitavasti suunniteltu, sillä kenelläkään ei tullut mieleenkään, että se häiritsisi turismia. Vallankaappaus lakaistiin maton alle, jotta herkkä turismi ei kärsisi. Turistit eivät huomanneet muuta muutosta, kuin sotilaiden läsnäolon.

Lueskelin pari päivää sitten Pallontallaajien pitkää ja polveilevaa keskustelua Intian kokemisesta, ja kieltämättä hieman mietityttää, millainen kokemus tulee olemaan. Tuntuu olevan yleisesti tunnustettua, että Intiaa joko rakastaa tai vihaa. Osa ihmisistä tosin sanoo tekevänsä molempia. Sen vielä ymmärrän, että maa, joka on kulttuuriltaan varsin kaukana länsimaisesta perinnöstämme herättää ristiriitaisia tunteita, mutta sitä ihmettelen, että ihmisillä on niin erilaisia näkemyksiä mm. turvallisuudesta tai intialaisten rehellisyydestä. Hassua, että toinen väittää kaikkien intialaisten yrittävän lähtökohtaisesti huijata, ja toinen toteaa, että matkallaan törmäsi vain rehellisiin kansalaisiin. Ota siitä sitten selvä. Mutta: jos epäilee kaikkia, niin eihän sitten voi antaa kenellekään mahdollisuutta olla luotettava, eikö niin? Uskon, että parasta on säilyttää avoimuus ja luottamus ihmisiä kohtaan, joskin järjen rajoissa.

Ennalta luulisin suurimmaksi shokeeraajaksi suuria elintasoeroja, kurjia slummeja ja kerjäläisiä. Toisenlainen tapakulttuuri voi myös olla hämmentävää. Mutta se millä tavalla ne lopulta vaikuttavat matkaan ja Intian kokemiseen, jää nähtäväksi. Toivottavasti positiiviset puolet tulevat painamaan vaa’assa enemmän!

Pikkuhiljaa pääsee ostamaan varusteita matkaa varten. Ensimmäisiä ostoksia lienee rinkka. Se ei saa olla liian iso eikä siinä saa olla metallikehikoita. Kaikki lentoyhtiöt eivät ota metallikehikkoisia rinkkoja kyytiin! Sopiva litramäärä rinkalle on 65-80. Rinkan voi vuorata mustalla jätesäkillä, jotta kamat eivät pääse kastumaan sateessa. Sivutaskuihin laitettavat tavarat voi laittaa minigrip-pusseihin. Nykyään kunnon rinkoissa tulee myös mukana suojapussi, joka peittää koko rinkan. Tämä on tarkoitettu varkaita ja pikku sateita varten. Mikäli haluaa varmistaa tavaroiden säilymisen niin on parempi ostaa lukot vetskareihin. Rinkan vuoraaminen erilaisilla muoveilla voi tuntua hieman ylilyönniltä, mutta läpeensä kastuneiden kamojen kuivattaminen reissun päällä voi olla vähintäänkin hankalaa ellei mahdotonta. Malesiassa kosteusprosentti on yli 80%, joten kamata eivät kuivu päivässä. Eräällä reissaajalla homehtui kastuneet vaelluskengät hotellihuoneessa.

Ai niin, meillä olisi sitten asunto vuokrattavana yhdeksäksi kuukaudeksi, syyskuusta toukokuuhun. Kalustettu 2h + k + kph + parveke, 52 m². Helsingin Punavuoressa sijaitsevan asunnon vuokra on 840 € kuukaudessa. Kunnolliset vuokralaisehdokkaat, ilmoittautukaa!

Jestas. Vatsanpohjaa kutkuttelee ja jänskättää vähän: ostimme juuri Finnairin menopaluuliput Delhiin, à 389 € per nenä. Dramaattisesti voin todeta, että paluulippua emme tule käyttämään! Kyse on vain siitä, että menopaluu oli huomattavasti huokeampi kuin pelkkä meno. Kumma juttu, että Finnair voittaa hinnassa edullisetkin lentoyhtiöt muualta Euroopasta – ainakin tarjoushinnoilla. Lisäksi säästymme vaihtolennoilta, joten astuttuamme koneeseen Helsingissä laskemme seuraavan kerran jalkamme Intian maaperään.

Vau. Tuntuu jännältä. Lähtöpäivä on 1.9.

Toinen pitkäaikainen oleskelumaa tulee olemaan Malesia, jonne menemme luultavasti kevättalvella 2008. Malesiassa on koko vuoden ympäri kosteusprosentti todella korkea, kuten lämpötilakin. Tuohon aikaan pitäisi monsuunit olla poissa suurimmasta osasta maata joten ei tule vettä niskaan koko ajan! Siellä on hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa, mutta ei merkittävästi.

Mikään aikataulu ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta yksi on varmaa: Syyskuussa lähdetään.