Suunnitelmamme elävät ja muuntuvat sitä mukaa kun uusia asioita selviää. Kaikkia välivaiheita ei kannata tänne kirjata, mutta tämä tuntuu nyt melko varmalta: Intian reittimme keikahtaa toisin päin. Töitteni takia lennämmekin Delhistä etelään, Hyderabadiin ja Bangaloreen. Vasta saatuani työasiat alta pois, eli 3-4 päivän päästä, pääsemme kunnolla aloittamaan lomailun. Mitä luultavimmin lennämme jommastakummasta kaupungista Kalkuttaan, ja junailemme sieltä Darjeelingiin. Darjeelingista Varanasiin, Varanasista Agraan. Agrasta kaiketikin palaamme Delhiin, vain lentääksemme Thaimaahan. Kartasta näkyy, että kyseessä ei ole mikään lyhyt kiertomatka kaikenkaikkiaan. Lentojen Delhi-Bangalore-Hyderabad-Kalkutta hinnat kuitenkin jäävät yhteenlaskettuinakin alle sataan euroon per nenä SpiceJetillä. 

Intian reitin suunnittelussa ja monissa muissakin käytännön asioissa auttaa mainio foorumi IndiaMike. Sieltä on löytynyt jo monia hyviä vinkkejä

Tällä viikolla laitetaan Intian viisumihakemukset vireille.

Käykääpähän mulgasemassa meidän uutta kuvagalleriaa. Laitamme kaikki kuvat sinne nyt ja tulevaisuudessa; myös reissun päällä. Tällä hetkellä siellä ei ole kuin yksi setti kuvia, mutta lisäämme enemmän kunhan kerkeemme.

Reissu alkaa tuntua päivä päivältä yhä todellisemmalta. Kesän riennot ovat välillä vieneet ajatukset aivan toisiin asioihin, mutta alati runsaammat matkajärjestelyt tuovat lähtöä lähemmäs. Eilen varasimme hotellin tai paremminkin hostellin Delhistä. Tänä aamuna sähköpostissa odotti Smyle Innin varausvahvistus sekä varmistus siitä, että meitä tullaan hakemaan Delhin kentältä. Saavumme Delhiin 23:45, joten etukäteen tilattu kyyti tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin taksikyydin sopiminen keskellä yötä. Smyle Inn ei ole mikään luksusmesta, mutta täyttää loistavasti meidän vaatimuksemme: on kohtuuhintainen (lue: halpa) ja hyvällä paikalla.

Tänään saimme viimeiset rokotukset vähään aikaan! Seuraavat vahvistukset otetaan vasta reissun jälkeen, ensi vuoden kesäkuussa. Vielä meille syötetään (vaiko juotetaan?) kolera/vatsatautilääke parin viikon kuluttua. Uskoni länsimaiseen lääketieteeseen on vahva: jokaisen piikin jälkeen olen tuntenut oloni terveeksi ja vastustuskykyiseksi. Minuun eivät tartu enää mitkään pöpöt!

Mutta ensin Tallinnaan! Katsotaan, maltammeko olla siellä tekemättä hankintoja isoa reissua varten…

Juhannuksen Nuuksion retki oli oiva hetki varusteiden testaamiseen. Käytössä olivat kameran lisäksi rinkat ja vaelluskengät. Menomatkalla rinkoissa oli paljon tavaraa, enkä itse kyennyt hahmottamaan, oliko rinkka hyvin vai huonosti, koska se tuntui painavan joka tapauksessa liikaa. Reippaalla syömisellä rinkkojen paino tyhjeni huomattavasti paluumatkaa varten (paino oletettavasti siirtyi rinkoista kehoihimme!). Paluumatkalla tulikin välillä pitkiä pysähdyksiä, kun minun rinkkaani yritettiin säätää selälleni sopivaksi. Ongelma tuntui olevan, että paino menee liikaa taakse, alaselän/pepun päälle, eikä jää hartioille kuten rinkassa pitäisi. Monen säädön jälkeen saimme ihan kohtalaisen kantotuntuman rinkkaan aikaan, muttei se lopussakaan ihan paras mahdollinen ollut. Pitänee vielä testailla.

Ihan auvoisasti ei sujunut myöskään vaelluskenkien kokeilu. Kiersimme Jarin kanssa ensimmäisenä päivänä pienen kolmen kilometrin lenkin vaelluskengillä, ja toisena päivänä kengillä kilometrejä kertyi noin 12. Paluumatkalla kenkien varret alkoivat hiertää pohkeitani, eikä auttanut vaikka kokeilin sekä nauhojen kiristämistä että löyhentämistä. Vielä pari päivää myöhemminkin varren suun kohdat tuntuivat kipeinä paikkoina pohkeissa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että pienet reissut ovat omiaan opettamaan, mikä varusteissa voi olla heikko kohta. Lyhyiden retkien aikana rinkkoja voi säätää ja toisaalta kengät alkavat löytää jalan muotoa. Vielä ei ollut ihan kaikkein paras tuntuma, mutta ehkä jo ensi kerralla paremmin?!

Vihdoin ja viimein tuli hommattua digitaalinen järjestelmäkamera. Viimeksi olen haaveillut sellaisesta vuonna 2005, kun olin Saksan reilauksella jo automaatilla nostamassa rahaa. Nytkin ostopäätöksen tekemiseen meni viikkoja. Kaupasta tuli mukaan Canon EOS 400d kit, jossa tuli mukana yksi objektiivi. Se tosin ei laadullaan loista, joten ostin päälle vielä Canon EF 50mm f/1.8 kiinteäpolttovälisen ja valovoimaisen objektiivin.

Ostin viime syksynä Vallilan kirpputorilta filmijärkkärin, jossa tuli mukana 80-200mm teleobjektiivi. Sillä on tullut kuvattua monia rullia, joten jäin vielä kaipaamaan telepolttoväliä. Seuraavaksi hankintalistalle osui Canon EF 70-200 f/4L USM. L-sarjan objektiivit ovat olleet todella kalliita, mutta nyt hinnat ovat tippuneet järkevämmälle tasolle.

Olimme juhannuksena nuuksiossa ja pääsin testaileen objektiiveja oikein kunnolla. Ohessa kuva Ruskohukankorennosta, joka on otettu L-sarjalaisella:

Kuvia on tullut kolmessa viikossa otettua yli 1400 kappaletta, joten käyttöä on ollut. Menoa haittaa hieman huollossa oleva monitori, koska en pääse “oikealle” koneelle prosessoimaan kuvia. Nyt se pitää tehdä todella pienellä ja huonotehoisella Asuksen läppärillä.

Asentelen myöhemmin kuvagallerian tänne, johon laitamme matkalla otettuja kuvia. Laitan linkin tänne, kun on aika… Malttamattomana odotan jo reissua! 🙂

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että Pohjois-Intiassa ja Pakistanissa on yli 200 henkilöä kuollut helleaallossa! Pahimmillaan lämpötila on kiirinyt +52 asteeseen. Siinä on jo aikamoinen sauna jota ei pääse pakoon edes varjossa ja luultavasti uimakelpoiset vedetkin ovat kuin linnun maitoa.

Olemme menossa Intiaan sadekauden lopuilla, joten tuollaisia lämpötiloja ei pitäisi olla.

Aloitimme rokotusohjelman maanantaina. Rokotusohjelma pitää mennä läpi ns. nopeutetussa aikataulussa, koska aika ei riitä normaaliin. Normaalisti se vie ½v.

Ensimmäisenä oli vuorossa Japanin Aivokuumeen ja Hepatiitti a/b:n ensimmäinen piikki. Kummastakin otetaan seuraavat ensi maanantaina. Japanin aivokuumeen kolmas piikki otetaan 30pv ensimmäisesta ja Hepatiitti a/b yhdistelmärokotteen 21pv päästä. Hepatiittirokotteen kaveriksi tulee aivokalvon tulehdus ja Japanin Aivokuumeen polio/jykkäkouristus. Kun tulemme reissusta käymme ottamassa vielä neljännet rokotteet Hepatiitista, niin saamme pitkäaikaisen suojan. Rokotteet ovat noin 100€ kerta, joten halpaa huvia tämä ei ole. Parempi suojautua kuin ottaa tuo kammottavalta kuulostava aivokuume! Merjalla on jo voimassa oleva jäykkäkouristus, joten hän pääsee vähemmällä piikittämisellä.

Mikä parasta, kun kävin lääkärillä: Ei malarialääkettä jatkuvasti syötäväksi! Kävin lääkärillä, jolla oli 15 vuoden kokemus Kaakkois-Aasiassa asumisesta ja hän on erikoistunut trooppisiin sairauksiin. Otamme malarialääkettä mukaamme, mutta syömme vain jos menemme varmalle malariaseudulle, kuten Kambodzan Angor Wattiin. Tämä oli helpottava tieto! Saamme vielä kummatkin elokuussa pillerit, jotka ehkäsevät turistiripulia ja koleraa puolen vuoden ajan. Tuohon päälle lääkärin määräämä antibioottikuuri varmuuden vuoksi, niin olemme hyvillä kantimilla!

Ideoita Intian reitiksi alkaa pikku hiljaa syntyä. Yksi mahdollinen kierros voisi olla Delhi-Agra-Varanasi-Darjeeling-Kalkutta. Saavumme syyskuun 1. päivä Delhiin, josta jatkaisimme muutaman päivän kuluttua Agraan. Saamiemme vinkkien perusteella Agrassa ei ole Taj Mahalin lisäksi juurikaan nähtävää, joten matka jatkuisi Varanasiin melko nopeasti.

Varanasi on juuri sitä Intiaa, mikä monelle länsimaiselle tulee mieleen maasta puhuttaessa: Ganges-kultti on siellä voimakkaimmillaan, ja joki on sekä puhtauden lähde että vainajien hautapaikka. Uskonnollista hurmosta odotettavissa siis!

Darjeeling on meidän listamme epävarmin tapaus vielä. Teekaupunki sijaitsee Himalajan vuoristossa, mikä kiinnostaisi meitä suuresti. Kiipeilemään emme sentään ole menossa, mutta edes Himalajan näkeminen olisi elämys. Hyvällä säällä Darjeelingista voi nähdä Mount Everestin! Darjeeling on kuitenkin kaukana Koillis-Intiassa, joten sinne meneminen tekee jonkinmoisen mutkan matkaan. Niinpä minun työkuvioni tulee selvittää loppuun saakka, ennen kuin teemme lopullista päätöstä sinne lähdöstä. Voi olla, että joudummekin Länsi-Bengalin sijaan matkustamaan Keski-Intian IT-keskuksiin. Nekin ovat nähtävyys tavallaan, sillä niissä modernien teknologiakeskusten takapihoilla nököttavät köyhääkin köyhimmät slummialueet. Kieltämättä normaalisti ne voisi jättää näkemättä.

Intiasta lennämme Bangkokiin sen mukaan, mihin matka loppuvaiheessa suuntautuu. Lento lähtee ehkä Kalkutasta (johon Darjeelingista olisi luontevinta matkata) tai Bangaloresta tai Hyderabadista.

Oltiin neljä päivää Tampereella kotona käymässä ja sieltä tuli hommattua hieman lisää varusteita. Merja osti Haltin vaelluskengät (kiitos isä, äiti & juha) ja kummatkin ostettiin vaellussukat. Ne imevät kosteutta ja eivät sisällä ylimääräisiä saumoja jotka voisi hiertää kengässä.

Käytiin Ideaparkin Halti Storessa ja siellä oli myytävänä rinkan päälle laitettava metallivaijeriverkko, jonka voi vielä kiinnittää lukolla kiinni junan penkkiin esimerkiksi. Vielä ei ostettu sellaisia, mutta harkinnassa on! Voisi Intiassa nukkua junassa rauhallisin mielin.

Äiti(kiitos!) lupasi ommella vetoketjullisia sisätaskuja, jotka voi sitten kiinnittää housujen ja hameiden sisäpuolelle. Siellä luottokortti & passi pysyvät hyvässä tallessa!

Vihdoin löysin sivuston missä selitetään Thaimaan uusi, lokakuussa 2006 käyttöön tullut viisumikäytäntö (Selvästi!):

The rules only apply to those using the 30 day stamp to stay long term. Anyone who has a visa issued at an embassy or consulate outside of Thailand will not be affected.

So the answer is clear, If you are staying or plan to stay in Thailand long term, or an extended time, you will need to apply for the appropriate visa in your home country before travelling. Tourist visas can easily be obtained in countries neighbouring Thailand, but the consulates seem to be only issuing the single entry type, but for those with no other choice it’s a good option.

Lyhyesti, lisättynä Thaiklupin tiedoilla: Voit oleskella Thaimaassa ilman turistiviisumia maksimissaan 90 päivää 180 päivän aikana. Tämän jälkeen maasta pitää olla poissa vähintään 90 päivää, jotta saa uuden 30 päivän oleskeluoikeuden . Suomalaiset voivat oleskella 30 päivää kerrallaan ilman anottavaa viisumia, joten tuon ajan jälkeen pitää tehdä visarun (oikeastaan kaksi, jos haluaa täydet 90 päivää oleskella), josta puhuin jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Tämä ei koske “oikeita” viisuimeita, jotka haetaa suurlähetystöistä!

Eli paras vaihtoehto on: 60pv (Suomesta turistiviisumi) + 30pv (Edellisen pidennys Thaimaassa anottuna) + 30pv (visarunilla) + 30pv (visarunilla) = 150pv. Visarunien kohdalla olisi tarkoitus vierailla pari viikkoa hieman muilla mailla.

Siinä se nyt vihdoin oli, toivottavasti selvästi?