Matkakertomuksissa usein toistetaan klisettä Intiasta hajujen ja makujen maana. Maut täällä ovat tähän saakka olleet hyviä, mutta ne hajut… Hotellille johtava kujamme haisee kuin yleinen käymälä – koska se on yleinen käymälä. Kujan alkupäässä on miehille urinaarit, ja haju on pahempi Annankadun porttikongissa sunnuntaiaamuna. Ajoittainen virtsan voimakas tuoksu saattaa liueta joissain paikoin ehtaan navetan hajuun. Siitä taas tietää, että se kuuluisa pyhä lehmä on kuljeksinut täällä hetki sitten. Varo vaan ettet astu miinaan! Onneksi parempia tuoksuja leijuu katukeittiöistä ja basaarien suitsukkeista, ja paikka paikoin ne peittävät muut hajut alleen.

Myös kuuloaisti on täällä kovilla. Pahimmillaan melu on tuktukin kyydissä ruuhka-aikaan, kun autot ja tuktukit pörisevät ja tööttäilevät, ja pyörät rinkuttavat kellojaan. Mutta on meno basaarikujallakin melko levotonta, alati läsnä olevien tööttien lisäksi kaupoista kaikuu hindupoppi tai Bollywood-biisejä.

Tästä huolimatta paikalliset ottavat rennosti. Siellä täällä nukkuu joku kaveri mahdottoman melun keskellä; patjan virkaa toimittava matto on levitetty kadun viereen tai nukkumapaikka on satunnaisessa oviaukossa. Riksakuskit nukkuvat kärryjensä päällä. Luin jostain, että nukkuminen on kehitysmaissa halpa tapa viettää aikaa. Ehkä näin todella on. Rautaisia hermoja sekä hyviä unenlahjoja se kuitenkin vaatii.

Eilen jätimme nähtävyydet väliin, ja rentouduimme ostoksilla – jos näin voi sanoa. Hotellimme on Main Basaarin sivukujalla, joten joka kerta kaupungille lähtiessämme kuljemme basaarin kautta. Nyt päätimme katsoa kojuihin sisään. Se oli hivenen hankalaa, sillä jatkuvasti pitää katsoa katua, ettei astuisi kuoppaan, lätäkköön tai lehmänläjään. Tuktukit ja pyörärikshat tööttäilevät jatkuvasti takana halutessaan ohi. Siihen samaan tunkee yleensä pari Intian setää, jotka aloittavat kyselyketjunsa. Yleensä se menee näin: Where are you from? Oh, that’s a nice country. How long have you stayed in India? How long are you staying in India? What are you looking for? Ja viimeisin kysymys luonnollisesti johdattaa heidät kertomaan, että tuossa lähellä olisi yksi tooodella hyyyvä kauppa. Ja halpa, luonnollisesti!

Onnistuimme kuitenkin ostamaan molemmat vaatteita. Tinkiminen, mitä ajatuksena karsastin ennen lähtöä, sujui kuin luonnostaan. Saimme tingittyä hinnoista jopa 50 rupiaa pois – mikä vastaa suomen euroa. Tuntuuhan se vähän hölmöltä, mutta toisaalta kauppiaat pitäisivät meitä aivan taulapäinä, jos emme tinkisi lainkaan. Neuvottelun jälkeen sain paidan ja hameen yhteensä 230 rupialla, eli 4,42 eurolla. Jarin paita ja housut maksoivat yhteensä noin viisi euroa.

Iltapäivällä puuhailuhimme tuli tauko, kun taivas aukesi lyhyeen mutta rankkaan sateeseen. Pidimme sadetta ensin kahvilassa lounaan merkeissä, sitten hotellilla. Sade tekee mutaiset kadut ikävän liukkaiksi, ja olen jo monta kertaa liukastellut sandaaleissani. Puhumattakaan mustista jalkapohjista…

Sateen loputtua tuktukeilimme Lodi-puutarhaan. Samalla opimme taksallisen mittarin merkityksen. Kyselimme kuskeilta kuljetushintoja Lodille, mutta käännyimme kahdelta kuskilta pois kuultuamme 150 rupian pyyntöjään. Kolmannella tuktukistilla toimi mittari (eilen kaikilla se oli rikki, kumma juttu), ja hän vei meidät puutarhaan 40 rupian hinnalla.

Puutarha oli ihana keidas keskellä Delhiä, mutta sateen jälkeen kuuma ja kostea kuin Mombasa. Pienen kävelyretken jälkeen olimme hikisiä kuin pienet possut. Puistossa vipelsi niitä hassuja raidallisia tyyppejä, kaiketi maaoravia, ja papukaijat rapistelivat puissa. Eläimellistä menoa siis! Olisin kyllä halunnut nähdä korppikotkan, jota opastekyltti esitteli yhtenä paikan lintulajeista.

Illalla, matkalla hotellilla ravintolaan, törmäsimme valtaviin kulkueisiin, jotka tukkivat kapeat kujat. Huomenna on hindujen juhlapäivä, ja kulkueissa kannettiin hindu-jumalien kuvia, musiikki soi (lujaa), ja tanssijat tanssivat. Upea näky.

Ensimmäinen päivä Delhissä on kohta takana ja hengissä ollaan. Usein sanotaan, että Delhissä saa ison kulttuurishokin. Meille täällä oleminen on ollut yllättävän helppoa ja asiat ovat sujuneet sutjakasti. Tuk-Tuk kuljettaa mihin tahdot, kunhan osaat neuvotella hinnan. Vuokrasimme tänään iltapäiväksi tuon pärinälaatikon sekä kuskin. Hän kuljetti meitä eri nähtävyyksissä neljän tunnin ajan ja odotti kiltisti meidän ihmetellessä ihmeitä.  Hintaa tuli 500 rupiaa, joka on noin 9 euroa. Samaan hintaan kuului pieniä tietoiskuja pitkin matkaa.

Ikävin puoli tässä kaupungissa on perässähiihtäjät. Lapsia, aikuisia, vammaisia ja vanhuksia. Mutta enimmäkseen ne ovat aikuisia miehiä, jotka yrittävät tulla neuvomaan ja kyselemään mistä olemme ja mihin menossa. He ohjaavat turistit tuttujensa liikkeisiin, josta saavat luultavasti pienen palkkion. Tiukka tuijotus kohti horisonttia eikä missään tapauksessa saa katsoa silmiin; siten heidät yleensä saa karistettua kannoilta.

Nyt lähdemme hakemaan pärinälaatikon, jolla reissaamme Connaught Placelle syömään Kwality-ravintolaan (saas nährä ny). Kuvia tulee myöhemmin, koska kirjoitamme nyt hotellin “nettikahvilasta”. Yhteys on yllättävän sukkela! Josko sitten Hyderabadissa saisi meidän oman läppärin verkkoon.

Miten ihmisillä voi olla näin paljon pientä tavaraa? Olemme nyt kolmen illan ajan kuljettaneet pientavaroita, sitä kaikkea juttua mitä pöydillä pidetään, laatikoihin, jätesäkkeihin ja roskapusseihin. Paljon on tullut poiskin heitettyä! Siitä huolimatta jostain ilmestyy aina lisää sälää, vaatekaapin perällä töröttää kaksi ylioppilaslakkia tai cd-levy on piiloutunut tv-tason alahyllylle.

Mutta tässä nyt ollaan, asunto on melko lailla kunnossa, odottaen uuden asukkaan sisään astumista. Rinkat ovat pakatut, ja vaatekaapissa on enää huomiset matkavaatteet. Nyt voi jo hengähtää, ja nauttia calvados-pullon viimeiset hönkäykset. Taustalla kuuluu ilotulitteiden pauke Töölönlahdelta. Huomenna mennään!

Asuntoasia alkaa näyttään hyvältä Thaimaan Chiang Main osalta. Siellä toimii asunnonvälitysfirma, jota pyörittää kaksi suomalaista miestä. Firman nimi on Home In Asia. He ovat olleet todella ystävällisiä ja neuvoneet asuntoasiassa meitä todella paljon. Nyt olemme saaneet kiikariin Luxus Design huoneiston (karmee nimi). 50m2 kokoiseen asunnon hintaan kuuluu:

• Kuntosali
• Uima-allas
• Sähkö
• Internet
• Ilmastointi
• Mikro
• Veden keitin
• Jääkaappi
• Sauna (tällä hetkellä remontissa)

Vuokra on kolmen kuukauden sopimuksella 13000 Baht/kk eli noin 288€. Takuuvuokra on 12000 Bahtia eli noin 255€. Sijainti on hyvä, sillä se ei ole aivan keskustassa, mutta sinne pääsee kohtuullisen nopeasti. Keskustaan on neljä kilometriä.

Chiang Maissa pääsee kyllä halvemmallakin, mutta silloin sähkö ja netti pitää hoitaa itse. Mitä vähemmän säätöä, sitä parempi.

Saamme lisäksi heiltä listan asunnoista, jotka voisivat kiinnostaa meitä. Katsomme ne läpi syyskuun kolmannella viikolla ja päätämme paikan päällä minkä asunnon otamme.

Olemme kahden päivän ajan pakanneet tavaroita ja siivonneet. Asunto pitää saada kuntoon alivuokralaistamme varten, ja laitamme henkilökohtaiset paperimme ja vaatteemme kellariin. Tyhjennämme samalla pakastinta tekemällä (vihdoinkin) ruokaa sinne säilötyistä lihoista, marjoista ja kaloista. Viherkasvit saavat sijaiskodit sillä välin, kiitos vaan tytöt avusta!

Pakkaamisen lomassa kuulimme tänään mietityttäviä uutisia Hyderabadista. Siellä on räjähtänyt eilen illalla kaksi pommia, jotka ovat surmanneet yli 40 ihmistä. Syynä lienevät eri uskontokuntien, lähinnä hindujen ja muslimien väliset selkkaukset. Täytyy seurata tilanteen kehittymistä; meidän lentomme Delhistä Hyderabadiin on varattu jo 4.9. Mikäli olot vaikuttavat rauhoittuvan, voinee reissumme sinne toteutua edelleen. Pommi-isku on toki vakava juttu, mutta samalla on syytä muistaa, että kyseessä on yli kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunki, joten vaara joutua pommin eteen ei ole kovin suuri.

Perjantaina Jari haki Thaimaan viisumit lähetystöstä, joten nekin ovat kunnossa.

Välillä vähän jännittää, mutta positiivisesti. Kohta päästään matkaan!

Vein tänään viisumihakemukset Thaimaan lähetystöön Helsingissä. Päädyimme loppujen lopuksi kolmen maahantulon viisumiin. Jokaisella maahantulolla saa olla 60pv + 30 lisäpäivää anomalla Bangkokin maahanmuuttovirastosta. Viimeinen maahantulo pitää olla viisumin voimassaoloaikana, mutta oleskelu saa ylittää voimassaoloajan. Viisumi on voimassa puoli vuotta myöntämispäivästä. Viisumi maksaa 25€/hlö/maahantulo, joten yksi viisumi maksoi 75€. Käsittelyaika on neljä arkipäivää.

Paljon on kyselty, että mikä meidän lopullinen matkasuunnitelma on. Varsinaisesti tarkkaa matkasuunnitelmaa ei ole, kuin Intiassa. Ainut minkä tiedämme tarkasti loppumatkasta on Thaimaahan astumispäivä. Tein tänne uuden sivun jonne päivitämme matkasuunnitelmaa sitä mukaa, kun se varmistuu. Se löytyy ylhäältä navigaatiosta nimellä Matkasuunnitelma. Laitan sinne karkean arvion siirtymispäivistä/paikoista.

Asuntoasia on nyt 100%:sti kunnossa. Saimme jälleenvuokrattua asunnon intialaiselle tutkijalle, joka tulee vaihtoon Suomeen.

Kaikki alkaa oleen viimeistä silausta vaille valmista. Lähtöön on alle kaksiviikkoa (lauantai 1.9.2007).

Pääsis jo matkaan.

Alkoi blogin vakioteema ärsyttään, joten kokeilen uusia teemoja tänne. Pitäisi yrittää saada yksinkertainen ja selkeä ulkoasu. Teemoja on satoja valmiina, joten testailu luultavasti jatkuu. Mikäli kiinnostaa selata teemoja, niin linkki on tässä.

ps. Intian viisumit ovat kunnossa ja Thaimaan viisumihakemukset täytetty odottamassa viemistä lähetystöön reilun viikon päästä.

Matkailijan lääkelaukku alkaa oleen viimeistä silausta vaille valmis. Kiertelimme kaupungissa etsimässä sopivaa valmispakkausta, mutta niissä on turhaa hintaa kuorista eikä kaikkea haluamaansa saa kerralla. Helsingin Mannerheimintien apteekissa on varsin laaja valikoima erilaisia hoitotuotteita: Rasvalappuja, sidettä, laastaria, käsien desinfiointigeeliä, desinfiointilappuja… Niistä kokoamalla saimme aikaiseksi pienen, mutta tehokkaan setin.

Tänään kävin viimeistä kertaa matkailulääkärillä ja hän määräsi: 2 x Antibioottikuuri, 4 x Malarone (otin vain yhden, koska maksavat yli 40e/12tablettia, ostamme lisää Thaimaasta) , 4 x Dukoral ja pari pakettia Nexiumia. Dukoral on juotava rokote, joka muodostaa suojan koleraa vastaan. Pakkauksessa on kaksi annosta, jotka otetaan 2 – 6 viikon välein. Kolmannen, vahvistavan rokotteen, voi ottaa ½ vuoden päästä; vielä pitäisi keksiä millä saadaan jääkaappi mukaan. Ostimme myös lasten ripulilääkettä, Osmosalia, neljä pussia. Ne sekoitetaan veteen ja pitävät toimintakuntoisena mikäli ripuli iskee. Normaalin veden juominen pelkästään ei ole suotavaa, sillä elimistö tarvii mm. suolaa. Mikäli lipittää pelkkää vettä voi tuloksena olla toimintakyvyttömyys sängyn pohjalla. Osmosalia vastaava juoman voi itsekin sekoittaa  litrasta vedettä, yhdestä teelusikallisesta suolaa ja kolmesta ruokalusikallisesta sokeria/hunajaa. Syötäväksi vielä banaania, niin hyvä tulee 🙂

Nexium on mega-närästyslääke, jonka keksijä pitäisi palkita vähintäänkin Nobelilla.

Kävin viemässä viime perjantaina viisumihakemukset Intian suurlähetystöön Katajanokalle. Heille toimitetaan hakemus, yksi valokuva ja passi. Puolen vuoden multiple-entry viisumi maksaa 50€. Ensin hieman jännitti, että onkohan hakemukset varmasti oikein täytetty. Virkailija sanoi, että turistiviisumit eivät ole niin tarkkoja! Saamme passit tois torstaina, joten silloin viimeistään nähdään miten käy.

Kun ekat viisumit oli haussa ajattelimme edistää asiaa hieman lisää. Aioimme ostaa lennot välille Delhi -Bangkok Jet Airways nimisestä halpalentoyhtiöstä. Yritettiin kovasti, mutta varaukseen piti laittaa passin numerot. Passithan ovat Intian suurlähetystössä, joten se siitä sitten! Lennot pitää ostaa ennen Thaimaan viisumien hommaamista, sillä niihin vaaditaan kopiot lentolipuista tai muun välineen lipusta jolla maahan saavutaan.