Eilen jätimme nähtävyydet väliin, ja rentouduimme ostoksilla – jos näin voi sanoa. Hotellimme on Main Basaarin sivukujalla, joten joka kerta kaupungille lähtiessämme kuljemme basaarin kautta. Nyt päätimme katsoa kojuihin sisään. Se oli hivenen hankalaa, sillä jatkuvasti pitää katsoa katua, ettei astuisi kuoppaan, lätäkköön tai lehmänläjään. Tuktukit ja pyörärikshat tööttäilevät jatkuvasti takana halutessaan ohi. Siihen samaan tunkee yleensä pari Intian setää, jotka aloittavat kyselyketjunsa. Yleensä se menee näin: Where are you from? Oh, that’s a nice country. How long have you stayed in India? How long are you staying in India? What are you looking for? Ja viimeisin kysymys luonnollisesti johdattaa heidät kertomaan, että tuossa lähellä olisi yksi tooodella hyyyvä kauppa. Ja halpa, luonnollisesti!

Onnistuimme kuitenkin ostamaan molemmat vaatteita. Tinkiminen, mitä ajatuksena karsastin ennen lähtöä, sujui kuin luonnostaan. Saimme tingittyä hinnoista jopa 50 rupiaa pois – mikä vastaa suomen euroa. Tuntuuhan se vähän hölmöltä, mutta toisaalta kauppiaat pitäisivät meitä aivan taulapäinä, jos emme tinkisi lainkaan. Neuvottelun jälkeen sain paidan ja hameen yhteensä 230 rupialla, eli 4,42 eurolla. Jarin paita ja housut maksoivat yhteensä noin viisi euroa.

Iltapäivällä puuhailuhimme tuli tauko, kun taivas aukesi lyhyeen mutta rankkaan sateeseen. Pidimme sadetta ensin kahvilassa lounaan merkeissä, sitten hotellilla. Sade tekee mutaiset kadut ikävän liukkaiksi, ja olen jo monta kertaa liukastellut sandaaleissani. Puhumattakaan mustista jalkapohjista…

Sateen loputtua tuktukeilimme Lodi-puutarhaan. Samalla opimme taksallisen mittarin merkityksen. Kyselimme kuskeilta kuljetushintoja Lodille, mutta käännyimme kahdelta kuskilta pois kuultuamme 150 rupian pyyntöjään. Kolmannella tuktukistilla toimi mittari (eilen kaikilla se oli rikki, kumma juttu), ja hän vei meidät puutarhaan 40 rupian hinnalla.

Puutarha oli ihana keidas keskellä Delhiä, mutta sateen jälkeen kuuma ja kostea kuin Mombasa. Pienen kävelyretken jälkeen olimme hikisiä kuin pienet possut. Puistossa vipelsi niitä hassuja raidallisia tyyppejä, kaiketi maaoravia, ja papukaijat rapistelivat puissa. Eläimellistä menoa siis! Olisin kyllä halunnut nähdä korppikotkan, jota opastekyltti esitteli yhtenä paikan lintulajeista.

Illalla, matkalla hotellilla ravintolaan, törmäsimme valtaviin kulkueisiin, jotka tukkivat kapeat kujat. Huomenna on hindujen juhlapäivä, ja kulkueissa kannettiin hindu-jumalien kuvia, musiikki soi (lujaa), ja tanssijat tanssivat. Upea näky.