Chiang Maissa asiat näyttävät loksahtavan kohdalleen, enimmäkseen kiitos Home in Asia –kavereiden. Lensimme kaupunkiin eilen Bangkokista, ja nyt meillä on jo asunto alla Chayayon-huoneistoista. Kämpässä on aika mukavat lisäedut uima-altaineen ja kuntosaleineen sekä hyvä nettiyhteys, mikä olikin meillä prioriteetti töiden takia. Näköala on vuorille päin. Ainoa miinus tässä on etäisyys keskustasta, noin neljä kilometriä. Koska kaupungissa on kokonaista neljä bussilinjaa, eikä yksikään taida kulkea täällä suunnalla, pitää meidän hankkia menopeli: mopedi. Asunnonvälittäjämme auttavat meitä myös tässä asiassa, ja huomiseen mennessä meillä pitäisi olla mopo käytössä. Minun pitää vielä opetella ajamaan sellaista, ja sitten voin körötellä baanalla 😀

Uusia kuvia valuu nettiin kokoajan, mutta yhteys taalla Hotellissa on todella huono. yon aikana meni kokonaiset 17 kuvaa. Kaikki ovat Darjeelingista. Laitan lisaa kuvia Chiang Maista.

Lahdemme tanaan iltapaivalennolla Chiang Maihin ja yovymme ensimmaisen yon hotellissa. Tiistaiaamuksi olemme sopineet tapaamisen vuokranvalitystoimiston tyypin kanssa ja menemme katsastamaan asuntoja. Ozzi on suomalainen, joten asioinnista tulee helppoa 🙂

Bangkokissa tuntuu olevan todella paljon ostoskeskuksia, mutta yhta asiaa en eilen itselleni loytanyt: kamerareppua. Olkalaukku painaa liikaa, koska siella on kaksi lapparia + kamera. Nyt etsin sellaista reppua mihin menisi nuo kaikki! Menemme viela tanaan yhteen isoon ostoskeskukseen (MBK) pyorimaan. Temppelit jaakoon seuraavaan kertaan. Joudumme ottamaan rinkat mukaan, joten toivottavasti siella on joku sailytyslokero tms.

Intian viimeinen viikko on melko lyhyesti kuitattavissa. Emme nähneet Gangesin pyhiä miehiä tai Taj Mahalia, sen sijaan Varanasin Heritage Hospitalsin huoneen seinät tulivat hyvin tutuiksi. Jo Darjeelingissa minulle nousi korkea kuume, pahimmillaan mittarin lukemat lähentelivät 40 astetta. Kuume jatkui koko junamatkan Varanasiin, olikin melkoinen reissu matkustaa 15 tuntia junassa kipeänä. Paikkoihimme oli vielä tuplabuukkaus, mikä lopulta kääntyi meidän onneksemme ja saimme paikat paremmasta AC2-luokasta.

Varanasissa ajoimme taksilla suoraan sairaalaan (suuret kiitokset Jarin vanhemmille avusta, kun katsoivat sairaalan meille netistä ja antoivat muutenkin hyviä neuvoja), missä minut otettiin sisään kokeita varten ja käteen iskettiin tippa. Asuimme neljä yötä yksityishuoneessa, jossa hoitajat ravasivat pumppaamassa lääkkeitä suoneeni. Taudinkuvaksi selvisi lopulta vanha ystävämme turistiripuli. Ei siis ollut malariaa, dengueta tai muitakaan pahempia tauteja. Sen verran sitkeä pöpö oli, että sairaalan megalääkitykselläkin kuume jatkui vielä pari päivää, ja vatsa alkaa olla vasta nyt kunnossa.  Kaikeksi onneksi vakuutukset ovat  kunnossa, joten  koko  lysti meni suoraan vakuutusyhtiön maksettavaksi.

Torstaina lääkäri sanoi, että voimme lähteä seuraavana päivänä, ja Jari kävi heti ostamassa liput Delhin koneeseen – meillä kun oli lento Bangkokiin lauantaina. Niin lensimme Delhiin perjantaina, ja eilen Thaimaahan. Intian loppureissu meni pipariksi, mutta eiköhän se Taj Mahal pysy paikallaan. On siis syy palata!

Siam Society Hotel & Resort tarjosi meille oikein mukavan ensimmäisen Bangkokin majapaikan. Olemme täällä vielä toisen yön ennen kuin lennämme Chiang Maihin. Mutta nyt tutustumaan Bangkokiin!

Prashant, Prashant! Kaupunki on täynnä Prashant-julisteita. Eri tahot julistavat antavansa äänensä Prashantille. Koulupojat keräävät rahaa Prashantin avustamiseksi. Mistä on kyse? Tietenkin Intian Idols-kisasta, jossa Darjeelingin oma poika Prashant on päässyt finaaliin.

Pienelle kaupungille Intian Idols-finalisti on tietenkin kova juttu. Taustalla tuntuu olevan kuitenkin laajempia liikkeitä: ensimmäistä kertaa finalistit ovat muualta kuin suurkaupungeista, mikä innostaa maaseudun ihmisiä äänestämään, ja tuo tähtikulttuurin kaikkien ulottuville. Prashantin korostetaan olevan paitsi darjeelingilainen, myös nepali. Iso osa kaupungin asukkaista on etnisesti nepaleja.

Mutta melkoisen hullunmyllyn yksi kisa on saanut aikaan. Kolmena viimeisenä päivänä torilla on ollut ilmaiskonsertti Prashantin kunniaksi. Harva se hetki kulkee kulkueita, jotka huutavat Idols-sankarin nimeä. Tänään olimme menossa kuuntelemaan paikallista bändiä, mutta keikka oli peruttu Prashantin takia – bändi menikin esiintymään ilmaiskonserttiin.

Idols-kisa ratkeaa viikon kuluttua, kun me olemme jo Thaimaassa. Pitänee silti tarkistaa, kuka voitti. Pidämme tietty peukkuja Prashantille!

ps.  Juttu on Memmun  kirjoittama, mutta on nyt kipeä. Eiköhän tää tästä…

Saimme koneen verkkoon ja lisäsimme blogiin kuvia Kolkatasta, matkasta Darjeelingiin sekä Darjeelingissa otettuja kuvia. Kahtokkee ja ihmetelkee 🙂

Kolkatan Sealdahin juna-asemalla muutaman tunnin odottaneena voin sanoa, etta Helsingin rautatieasema on aika mukava ja rauhallinen paikka. Sealdahissa on paljon kodittomia ja kerjalaisia. Laiturit ovat likaisia ja kulkukoirat pyorivat jaloissa ruuan toivossa. Kun juna saapuu laiturille, sinne keraantyy kaupustelijat seka kerjalaiset. Kodittomat purkavat junan lasteja pienta rahaa vastaan. Yksi junan vaunullinen inkivaaria purkaantui ruipelokasilta vartissa.  Paikalliset kerjalaiset tietavat, etta turistit lahtevat laiturilta 9b  kohti Darjeelingia ja pyorivat samalla laiturilla. Me olimme viisaampia ja menimme toiselle laiturille istuskelemaan. Saimme olla melko rauhassa, muutamaa sinnikasta kerjalaista lukuunottamatta.

Intiassa ei niin vaan astuta junaan. Ensin katsotaan lipusta vaunun numero, meilla se oli B3. Seuraavaksi etsitaan ilmoitustaululta sama numero ja otetaan taululla olevan lapun ylalaidasta ylos kuusi numeroinen koodi. Tama kuusinumeroinen koodi lukee junan vaunun kyljessa. Ilmoitustaululla lukee myos monesko vaunu se on veturista. Harmi vaan, etta junassa oli yli 30 vaunua ja veturi noin kilometrin paassa. Mikali vaunua ei millaan loydy, laiturilla hengailee henkilokuntaa joilta voi kysya apua. Heilla on musta pikkutakki ja valkoinen paita. Lipussa lukee sangyn/paikan numero, joka loytyy selvasti vaunun sisalta.

Paasimme junaan turvallisesti. Meidan luokassa AC3 oli ilmastointi ja yhdessa loossissa on kolme sankya paallekkain kummallakin puolella. Varasimme ylimmaiset punkat, koska siella on hieman pienempi melu. Silti koko yon tuksuttanut juna piti aivan karmeeta metelia ja uni oli katkonaista. Rinkat koytimme vaiijerilukolla sankyjen paatyyn varmuuden vuoksi. Aamulla herasimme ajoissa ja meilla oli aikaa ilmetella junan menoa. Aamupalan seka kahvin myyjat kiertelivat huutelemassa junavaunuissa. Paikalliset avaavat junan ovet liikkeessa ja kuikuilevat maisemia. Itsekin tuli hieman kurkittua Intian maalaismaisemia. Maisemat ovat vetisia peltoja ja hokkelitaloja pienten metsaplanttien keskella.

Paastyamme New Jalpaiguriin meilla oli viela edessa matka vuoristoon. Toy Train oli peruttu, koska monsuuni oli rikkonut raiteita. Paadyimme TATA-yhteistaksiin, joka maksaa 110 rupiaa henkilolta (n.2e). Autossa oli 11 matkustajaa. Auto oli iso jeeppi, jossa tavarat oli kiinnitetty katolle. Matkaa Darjeelingiin on 88km, mutta matka kesti 4.5 tuntia. Vuoristotie on todella mutkainen, pomppuinen ja paikoitellen todella huonossa kunnossa. Koko matkan tien vieressa on pienia kylia ja taloja. Tai oikeastaan pelleista rakennettuja hokkeleita. Pysahdyimme puolessa valissa pieneen “ravintolaan” paussille. Mita ylemmaksi paasimme, sita paremmiksi maisemat muuttuivat.

Saavuimme Darjeelingin kaupunkiin, keskelle pilvia. Kaupunki on mukava 107 000 avukkaan keskittyma, jossa on suhteellisen rauhallista. Ensimmainen paiva meni ihmetellessa, suihkussa kaydessa, syodessa ja nukkuessa.

Eilen olimme hieman reippaampia ja lahdimme kaymaan buddhalaisluostarissa. Matkaa luostariin oli noin kolme kilometria, mutta korkean ilmaston takia matka tuntui vahintaankin tuplalta. Kiipesimme kokoajan ylospain vuorenrinteen vierta. Ymparilla oli korkeita puita ja tunnelma oli kuin luontodokumentista laulavine lintuineen.  Luostari oli neljasta tasosta alimman tason luostari. Tama tarkoittaa, etta munkit asuvat omissa kodeissaan ja heilla saa olla vaimo. Luostari oli hyvin pieni, mutta sisalta hienosti koristeltu.

Viime yona Darjeelingin ymparilla jyrisi valtava ukkonen. Meista kumpikaan ei ole koskaan kokenut sellaista pauketta. Herasimme keskella yota ja tajusimme, etta Darjeeling on keskella ukkospilvea. Jokainen jyrays heratti meidat taysin valveille. Salamoiden valkynta valaisi koko huoneen ja noin millisekunnin paasta tuli valtava pamaus. Ukkosta kesti noin tunnin verran. Aamulla luimme, etta laheinen Sikhimin kaupunki on saarroksissa maanvyoryman takia.

Nyt olemme paikallisessa nettikahvilassa, jossa valot patkii. Taalla sahkokatkot ovat arkipaivaa eika paikalliset paljon siita hatkahda. Netti/tietokoneet ovat sahkovarmistettuja. Kuvia tulee heti, kun saamme oman koneen nettiin.

Ostimme Hyderabadissa ollessamme lopun reissun junaliput. Kolkata – New Jalpaiguri (Toy Trainilla Darjeelingiin), New Jalpaiguri – Allahabad, Moghul Sarai – Agra Fort, Agra Cant – Delhi. Helppoa! Juupajuu.

Intian junat ovat poikkeuksetta aina tayteen buukattuja. Liput kannattaa ostaa mahdollisimman aikaisin internetista. Itse kuitenkin kavin Hyderabadin lentokentalla lipputoimistossa. Onneksi minulla oli paikallinen mukana, (Merjan tyopaikan alihankkijan toimistosta). Homma alkoi lomakkeiden tayttamisella: Junan numero, Junan alku- ja paateasema, mista hypataan kyytiin ja mista poistutaan. Taman lisaksi nimi, sukupuoli, ika, yla-/alapeti, matkustusluokka ,osoite, puhelinnumero ja allekirjoitus. Jokaiselle matkalle taytetaan yksi tallainen lomake. Meidan tapauksessa siis nelja. Kun laput on taytetty, marssitaan lippujonoon etuilemaan; kasin vaan torkeesti luukusta sisaan. Muuten saa odottaa ikuisuuden. Homma naytti olevan ok. Kavimme viela pienessa kanttiinissa juomassa elamani parhaimman teen (vahvaa teeta ja puhvelin maitoa) ja lahdimme kohti toimistoa.

Lippuja tarkemmin lukiessani huomasin omituisia merkintoja: WL 24/23, RLWL 9/10, RL 1/2. Intian rautatielippujarjestelmassa on jonotusjarjestelma.

• WL = Waiting List, “lyhyille” matkoille
• RLWL = Remote Location Waiting List, pitkille matkoille.

Junat ovat tuolloin taysi ja joudut jonotuslistalle. Numerot merkitevat jonotusnumeroa. Intiassa onneksi ihmiset peruuttavat paljon matkoja joten toivoa viela oli. Kun olet paassyt jonotuslistalta, joudut RAC statukselle. Tama tarkoittaa Reservation Against Cancellation, eli silloin on mahdollisuus saada paikka. RAC statuksella olevat saavat nousta junaan vaikka eivat saisikaan oman luokan maksettua paikkaa.

Meilla oli kuitenkin liian vahan aikaa odottaa peruutuksia, koska juna kohti New Jalpaiguria lahtisi jo neljan paivan paasta. Olimme tuolloin paikoilla 23/24. Kuulin, etta viisi paivaa ennen lahtoa voi ostaa ns. Tatkal-lipun. Tama maksaa n. 20-30% enemman, mutta silla saa melkein varman paikan junaan. Seuraavana paivana marssin takaisin lipputiskille: taytin peruutuslapun, joka on sama lappu Cancellation “rastilla”, seka uuden lapun Tatkal-lippua varten. Nyt meilla oli vahvistetut paikat ensimmaiseen junaan!

Loput yojunat ovat viela odotuslistalla, mutta hoitelemme ne vasta ensi viikolla. Taalla on olemassa myos erillinen Tourist Quota. Se tarkoittaa, etta suosituimmille reiteille turisteille varataan tietty maara lippuja, mutta ne maksavat taas kerran hieman enemman.

Taalla menee myos paljon busseja, joten jumissa emme ole missaan tapauksessa.

ps. Suomessa lipputiskilla kaksi jonossa; Intiassa viisitoista.

EDIT: Tatkal-lippu maksaa lähtöasemalta pääteasemalle olevan lipun hinnan, vaikka menisit lyhyemmän matkan.

Hyderabadissa on harmaa sää, pilvet peittävät taivaan. Monsuunikausi on silti ohi, eikä täällä ole näkynyt samanlaisia äkillisiä sadekuuroja kuin Delhissä. Ilmasto on muutenkin miellyttävämpi, Delhin pistävä kuumuus vaihtui pehmeään 25 lämpöasteeseen. Lisäksi ilma on raikkaampaa hengittää. Hyderabadissa on ollut oikeastaan kaikin puolin helpompaa kuin Delhissä. Kaupunki muistuttaa monin paikoin eurooppalaisia suurkaupunkeja ostoskeskuksineen ja toimistorakennuksineen. Katukauppiaita on vähemmän eivätkä he ole yhtä aggressiivisia kuin Delhissä. Perässähiihtäjiäkään täällä ei ole näkynyt. Vaikka olemmekin molemmat tehneet töitä, vaivaton oleminen on tuonut myös tiettyä rentoutta. 

On täällä toki myös köyhiä alueita, ja tietyllä tavalla ne ovatkin sitä kouraisevampia, kun rikas vertailukohta löytyy heti vierestä. Töistä huolimatta olemme ehtineet myös nähtävyyksiä kahtelemaan. Yksi vaikuttavimmista oli Charminar, vanha moskeija, joka oli ilta-aikaan hyvin kauniisti valaistu. Jari sai siitä monia hyviä kuvia. Charminar sijaitsee Hyderabadin vanhassa kaupungissa, joka olikin juuri tuota köyhempää seutua. Charminarin vieressä oli rannerenkaiden myyjien kauppapaikka. Tämä paikka oli erityisen tunnettu renkaistaan, ”bangleseistaan”. Uskomaton kimallus ja värien loiste! Paikallisen työkaverini Deepan avustuksella sain ostettua pienen rannerengassetin. 

Eilen tutustuimme Golconda Fortiin, Hyderabandin keskiaikaiseen linnoitukseen, joka nousi korkealle kukkulalle. Rappeutunut linna oli muistutus muinaisista loiston ajoista. Pimeän laskeuduttua linnan pihalla todistimme hienoa Sound and light-show’ta, joka kertoi linnan historiasta. Värivalot korostivat linnoituksen eri osa-alueita huikeasti. Tänään hilpaisemme Hyderabadista Kolkataan (Kalkutta), josta jatkamme huomenna eteenpäin junalla. Junalippujen hommaaminen oli oma juttunsa, mutta jääköön se toiseen kertaan. Internet-yhtedet saattavat olla tämän jälkeen harvassa, joten saa nähdä, milloin päivitetään blogia uudelleen!

Pikkupokkarin kuvat ovat nyt nähtävillä galleriassa. Linkki löytyy myös oikealta alhaalta. Järkkärin kuvat huomenna. Lisäämme kuvatekstejä myös myöhemmin.

ps. Olemme tällä hetkellä Hyderabadissa ja keskitymme muutaman päivän töihin.