Eilinen päivä sujui sutjakasti Ho Chi Minhin muistoalueella. Aamulla huomasimme, että setä Hon mausoleumi on auki vain pari tuntia aamupäivisin, klo 9-11. Tulikin kiire ennättää sinne! Ihme kyllä, kerkesimme ajoissa, huolimatta taksikuskista, joka ajelutti meitä ylimääräisiä sekä olemattomista opasteista ja miehestä, joka esti liittymästä mausoleumjonoon selittämättä mitään. Tässä vaiheessa hampaat melkein jo kiristyivät, mutta tavaransäilytyksessä onneksi oltiin ystävällisiä ja informatiivisia ja olimme vihdoin oikeassa jonossa. Tiukkojen sotilaiden valvomina etenimme parijonossa setä Ho:n mausoleumiin ja kiersimme ympäri sarkofagin, jossa tämä erehdyttävästi vahanuken kaltainen ruumis makasi, taustallaan isot sirppi, vasara ja tähti. Ehkä vähän makaaberi näytös!

Tämän jälkeen tutkiskelimme HCM:n museota, joka oli yhdistelmä ideologiaa, taidetta ja historiaa. Monet näyttelyn esineistä ja symboleista jäivät meille varsin käsittämättömiksi, mutta sosialismin aate oli kyllä selkeä.

Alueen museot menevät pariksi tunniksi kiinni päivällä, joten kävimme välillä syömässä ja kahvilla, odotellen niiden uudelleen avautumista. Kahvilassa join jogurttikahvia. Hanoi on oikea jogurtistin unelmakaupunki! Jogurttia saa paitsi kahvin, myös jäätelön kanssa tai jäillä! Jogurttikahvi oli yllättävän hyvää, johtuen ehkä täkäläisestä kahvista, joka on kaakoisen makeaa (ja hyvää!).

Museoiden avauduttua uudelleen katsastimme vielä setä Ho:n käytettyjen autojen tallin sekä hänen vaatimattoman majapaikkansa, jossa hän oli tehnyt töitä johtaja-aikanaan. Olisimme halunneet päästä vielä presidentin palatsiin, mutta olimme menneet sen ohi kierroksen aikana, eikä takaisin saanut palata. Huoh. Välillä kärsivällisyys näin tiukan kurin alla on koetuksella.

Illalla tutustuimme paikalliseen baarikulttuurin. Istuimme pienillä tuoleilla (kuin lasten puutarhatuoleilla) kadunkulmassa ja joimme ehkä maailman halvinta olutta. Lasillinen maksoi 2500 dongia eli noin 11 senttiä. Olut oli vähän simaista ja hiivaista, mutta ihan juotavaa. Myöhemmin koimme jännittävän salakapakka-ilmiön; ilmeisesti aukioloaika loppuu klo 12:n aikaan, jonka jälkeen baarissa jatkuu myynti ennallaan, mutta se tehdään suljetuin ovin: rautasermi lasketaan ikkunoiden eteen ikään kuin paikat olisivat kiinni. Jouduimme lähtemään ravintolasta keittiön kautta tämän takia!

Lähdimme eilen hotellin kartassa olevalle kävelykierrokselle. Kierros alkoi pienen keskustassa olevan lammen/järven kyljestä ja kiersi pitkin vanhan kaupungin katuja. Kadut näyttivät jokainen olevan omistautunut eri asioille: joulutavaroita, peltituotteita, metallipajoja ja tavallisia kauppoja. Liikenne on täällä vilkasta, mutta ei yhtä kaaottista kuin Intiassa. Vaikka täällä on mopoja paljon, niin tien yli pääsee kohtuu helposti, kunhan kävelee rauhassa. Kierroksen jälkeen kävelimme Army History Museumiin, joka esitteli Vietnamin ameijan historiaa ja pihalla olikin aimo kasa erilaisia tykkejä, panssarivaunuja, lentokoneita ja helikopteri. Yllättävää kyllä museo ei keskittynyt 60-70 -lukujen sotaan, vaan lähinnä Ranskan Indokiinan sotaan. Muutenkin katukuvassa, ainakin täällä pohjoisessa, Ranskan vallan vaikutteet ovat näkyvät. Ruokalistat ja osa kylteistä ovat ranskankielisiä.

Lähdimme museosta kävelemään “oikoreittiä”, joka osoittautui todella isoksi kierrokseksi. Kävelimme Vietnamin sotilashallintoalueen vierestä, jonka keskeltä piti mennä tie. Kartta ei kuitenkaan kertonut, että alue on reilun kaksi kilometriä pitkä. Saimme myös kosketuksen paikallisen hallinnon edustajaan, kun opastimme japanilaista turistia hallintoalueen portin edessä. Sotilas tuli varoittamaan, että menkääs muualle pyöriin siitä. Siirryimme kaksikymmentä metriä, kun sama heppu tuli ojentamaan meitä uudestaan. Kävelyä koko päivälle tuli yhteensä  noin 15 kilometriä ja illalla jalat olivat todella väsyneet.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa ja poikkesimme yksille oluille. Hyvin pian päivän koitos alkoi painamaan ja menimme pötköttämään hotellihuoneeseen.

(Ensinnakin pahoittelut kaikille Hanoi Rocks -faneille, jotka joutuivat blogiimmme haettuaan yhtyetta Googlen kautta. Tama otsikko oli nyt laitettava, ei voi mitaan.)

Saavuimme eilen illalla Hanoihin. Rajamuodollisuudet sujuivat yllattavankin sutjakasti, hotellimme kuski oli kentalla sovitusti vastassa, ja olimme paljon luultua nopeammin perilla hotellillamme. Yksi pikkiriikkinen ongelma meilla oli: kummallakaan ei ollut dongin dongia tai dollareita. Olimme yrittaneet ostaa dongeja Chiang Maista, mutta meille myytiin pelkkaa ei-oota. Loysimme pankkiautomaatin aika nopeasti, ja sain nostettua mastercardillani nelja miljoonaa dongia, noin 180 euroa. Visalle automaatti ei puhunut. Olemme jo useamman kerran huomanneet, miten katevaa on olla kaksi eri luottokorttia; melko monessa paikassa taalla kay (vain) mastercard. Euroopassa taitaa visa dominoida enemman.

Kavimme iltapalalla lahikulman kahvilassa ja viela oluella ennen kuin palasimme hotelliin yopymaan. Camellia 2 Hanoin vanhassa keskustassa on ihan kelpo hotelli. Aula on huoneita hienompi, mika on melko tavallista. Hissia ei ole (vain hissikuilu!), joten neljanteen kerrokseen kiipeaminen kay kuntoilusta. Taalla muuten on ylimpien kerrosten huoneet usein halvempia kuin alimpien, juurikin hissittomyyden takia.

Mukavalta kaupungilta tama vaikuttaa. Mopot toottailevat jatkuvasti ja hihassa roikkuvia kaupustelijoita nayttaa riittavan, mutta viela ollaan kaukana Intian perassa lapsyttelijoista. Ja kahvi on erittain hyvaa! Nyt lahdemme tutustumaan kaupunkiin tarkemmin!

Lisäsin galleriaan uusia kuvia: itsenäisyyspäivä ja jokiristeily, Pai ja maisemia matkalta (osa kuvista otettu vauhdista skootterin päältä). Päivitin myös matkasuunnitelman ja Google Mapsin.

Lähdemme tänään yöjunalla kohti Bangkokkia ja huomenna illalla lennämme Hanohin, Vietnamiin. Chiang Mai jää taakse tältä reissulta. Todella mukava kaupunki, suosittelen!

Lähdimme eilen ajelemaan kohti pikkukaupungkia nimeltä Pai. Se on erityisesti tunnettu yöelämästään ja on täynnä baareja sekä ravintoloita. Ajelimme skootterilla reilu kolme tuntia vuoristoista tietä, joka oli maisemiltaan todella hieno!

Saavuimme pelipaikoille hieman kuuden jälkeen, kun pimeä oli jo laskeutunut kaupunkiin. Etsimme majapaikkaa; muutama täysi, mutta löysimme hyvän oloisen paikan nimeltä Ever Green ihan keskustasta. Hintaa yöllä oli 500 bahtia (10€). Ihmetykseksemme keskustassa näytti olevan suurin osa ravintoloista ja baareista kiinni! Kävimme syömässä hyvää Thaimaalaista ruokaa (Pad Thai: nuudelia, tofua, kananmunaa ja kasviksia. Todella hyvää!) ja lähdimme etsimään sitä kuuluisaa yölämää. Ensitöiksemme lähdimme talsimaan Bebop Cafeta kohti, joka on ehdottomasti kaupungin tunnetuin paikka. Kaikki kiinni! Uskomatonta. Kadut oliva täynnä nuoria ja aikuisia vaeltamassa etsien paikkaa jossa viettää iltansa.

Syy tähän kaikkeen löytyy Thaimaan parlamenttivaaleista. Vaaliviikonloppuna ei saa myydä eikä tarjoilla alkoholia. Nyt on ennakkovaalit ja ensi viikonloppuna viralliset vaalit. Mikäli baarin pitäjä rikkoo tätä lakia, maksimirangaistus on 10 000 bahtia sakkoja ja ½ vuotta linnaa. Ei ihme jos paikat olivat kiinni. Parlamenttivaalit ovat ensimmäiset sitten 2006 vallankumouksen(täysin veretön), joten menoa ilmeisesti halutaan hieman rauhoittaa lopettamalla alkoholin myynti.

Kylmän yön jälkeen aamulla päätimme lähteä takaisin, sillä kaupungissa ei ole mitään muuta nähtävää. Mennen tullen ajoimme matkan puoliksi, jotta ahteri ei olisi ihan niin kipeä. Takana olevalla tuppaa paikat puutumaan herkemmin. No onhan se. Nyt aiomme lähteä syömään all-you-can eat tyyliseen mestaan paikallisten suomalaisten kanssa.

Matkalla olevat maisevat ovat jo näkemisen arvoisia, joten reissu ei missään tapauksessa mennyt hukkaan 🙂

Lähdemme tänään pohjoiseen Pai nimiseen kaupungkiin. Menemme sinne skootterilla ja matkaa yhteensuuntaan kertyy noin 140. Eli takamus on kipeä päivän päätteksi. Tulemme takaisin sunnuntaina, joten viikonloppureissu edessä 🙂

Ensi keskiviikkona jätämme Chiang Main tältä erää ja suuntaamme yöjunalla kohti Bangkokkia. Torstaina matka jatkuu Vietnamiin. Lennämme ensin Hanoihin, jossa olemme kolme päivää. Sieltä menemme keinolla tai toisella Dalat nimiseen vuoristokaupunkiin, josta jatkamme bussilla Mui Ne -nimiseen rantakohteeseen. Loppujen lopuksi menemme Ho Chi Ming cityyn ja sieltä Mekong Deltan suistoalueelle. Paikat voivat vielä muuttua, joten sit tight, päivityksiä tulossa 🙂

Yksi tavoitteistani tällä reissulla on opiskella hieman ammattiini liittyviä asioita. Töissä ollessa ei kaikkea kerkee opiskelemaan, joten nyt on hyvää aikaa. Vaikka olen tehnyt Java-ohjelmointikielellä töitä useita vuosia, niin silti halusin oppia siitä enemmän.

Tätä varten hommasin kirjan: SCJP Sun Certified Programmer for Java 5 Study Guide by Katherine Sierra and Bert Bates. Mukana tuli CD jossa on koko kirjan sisältämä materiaali. 900 sivuista kirjaa ei viitsi tällä reissulla pitää mukana 🙂 Luin kirjan pariin kertaan ja tein paljon harjoituksia.

Itse tentti sisältää nippelitieto-monivalintakysymyksiä 72 kappaletta ,joista pitää saada 43 oikein (59%). Tentin hinta oli noin ~90€ (ovh ~180€), sillä Thaimaassa on menossa promootiokamppanja. Onneksi Sun Microsystemssillä on testikeskuksia ympärimaailman ja yksi sattui olemaan täällä Chiang Maissa.

Eilen astelin testikeskukseen, tein tentin ja läpäsin! Tulos oli: 66/72 eli 91% oikein! “Titteli” minkä sain on: Sun Certified Programmer for the Java 2 Platform, Standard Edition 5.

Tänään vietimme sunnuntaipäivää hyvin rentouttavasti Artist Spa:ssa. Olin pitkään katsellut kyseisen kauneushoitolan mainosta, jossa luvattiin erilaisia hoitopaketteja varsin edulliseen hintaan. Kävimme eilen varaamassa ajat tälle päivälle; samalla tarkistimme että paikka on suht. siistin näköinen. Hyvältä vaikutti, ja paikka lunasti tänään lupauksensa. Minun neljän tunnin pakettini sisälsi höyryhuoneen, vartalokuorinnan, kasvohoidon, niska-selkä-hartia-hieronnan, manikyyrin, pedikyyrin sekä kaupanpäällisiksi puolen tunnin jalkahieronnan. Jari taas tyytyi kolmeen tuntiin ja otti jalkahoidon sekä thaihieronnan. Höyryhuone oli pieni saunatyyppinen koppi, jossa hengittelin yrttihöyryjä 30-40 asteen lämpötilassa. Siitä jatkoin kuorintaan, joka oli samalla kuin hierontaa. Kaikki hoidot tehtiin ammattitaidolla ja rentouttavasti, selkähieronnan aikana jopa nukahdin hetkeksi. Olimme silloin samassa hierontahuoneessa Jarin kanssa, heräsin kun hän koputteli olkapäähäni, ja vannoin hätäpäissäni, että “en minä nukkunut”. Pidin vain hieman silmiä kiinni…

Minulla neljän tunnin lysti maksoi 1950 bahtia, eli noin 45 euroa. Jari maksoi omistaan 850 bahtia, 20 euroa. Olimme molemmat hyvin tyytyväisiä hinta-laatu-suhteeseen!

Lisäsin khantoke-illallisen ja Chiang Rain kuvat galleriaan. Niitä on taas aika läjä. 🙂  Google Maps on myös päivitetty.

Sunnuntai-aamuna nautimme tukevan aamiaisen Ben’sillä, jonka jälkeen jouduimmekin jo keräämään tavaramme ja checkaamaan itsemme ulos. Saimme majapaikasta ilmaisen kyydin linja-autoasemalle, josta ostimme liput viideltä lähtevään bussiin. Aikaa väliin jäi rutkasti, joten päätimme ensiksi suunnistaa jokirantaan. Siellä varmaan olisi kahviloita, joissa istuskella ja katsella jokimaisemia. Kissan viikset! Raahustimme rinkan ja repun kanssa monta kilometriä, ohittaen vain yhden ravintolan, joka sekin oli suljettu. Joen sivuhaarat olivat kuivettuneet ruskeiksi uomiksi, eikä paljon näkynyt thaimaalaisia uimassa, kuten eräs majapaikkamme asukas oli kuvaillut… Puolikuolleina saimme vihdoin tuktukin huomion, ja huristelimme Hill Tribe Museumiin.

Vuoristoheimomuseon tuotto menee heimojen hyväksi, ja mm. näin talviaikaan se jakaa vuoriston asukkaille huopia kylmää vastaan. Näyttelyssa kerrottiin melko kattavasti eri heimojen tavoista ja alkuperistä; osa heimosta on vaeltanut Thaimaahan Burmasta, osa Laosista ja Kiinasta. Museon alakerrassa on mielenkiintoisesti nimetty Gabbages and Condoms -ravintola, jonka tuotto taas tukee HIV:n vastaista työtä. Kannattaa muuten käydä ensin museossa ja vasta sitten ravintolassa, sillä museon lipulla saa ravintolasta ilmaiset kahvit.

Loppuajan hengailimme keskustassa katsellen kaupunkia ja käyden syömässä ja kahvilla. Hyppäsimme bussiin viideltä, ja olimme takaisin Chiang Maissa kahdeksan aikaan illalla.