Eilinen päivä sujui sutjakasti Ho Chi Minhin muistoalueella. Aamulla huomasimme, että setä Hon mausoleumi on auki vain pari tuntia aamupäivisin, klo 9-11. Tulikin kiire ennättää sinne! Ihme kyllä, kerkesimme ajoissa, huolimatta taksikuskista, joka ajelutti meitä ylimääräisiä sekä olemattomista opasteista ja miehestä, joka esti liittymästä mausoleumjonoon selittämättä mitään. Tässä vaiheessa hampaat melkein jo kiristyivät, mutta tavaransäilytyksessä onneksi oltiin ystävällisiä ja informatiivisia ja olimme vihdoin oikeassa jonossa. Tiukkojen sotilaiden valvomina etenimme parijonossa setä Ho:n mausoleumiin ja kiersimme ympäri sarkofagin, jossa tämä erehdyttävästi vahanuken kaltainen ruumis makasi, taustallaan isot sirppi, vasara ja tähti. Ehkä vähän makaaberi näytös!

Tämän jälkeen tutkiskelimme HCM:n museota, joka oli yhdistelmä ideologiaa, taidetta ja historiaa. Monet näyttelyn esineistä ja symboleista jäivät meille varsin käsittämättömiksi, mutta sosialismin aate oli kyllä selkeä.

Alueen museot menevät pariksi tunniksi kiinni päivällä, joten kävimme välillä syömässä ja kahvilla, odotellen niiden uudelleen avautumista. Kahvilassa join jogurttikahvia. Hanoi on oikea jogurtistin unelmakaupunki! Jogurttia saa paitsi kahvin, myös jäätelön kanssa tai jäillä! Jogurttikahvi oli yllättävän hyvää, johtuen ehkä täkäläisestä kahvista, joka on kaakoisen makeaa (ja hyvää!).

Museoiden avauduttua uudelleen katsastimme vielä setä Ho:n käytettyjen autojen tallin sekä hänen vaatimattoman majapaikkansa, jossa hän oli tehnyt töitä johtaja-aikanaan. Olisimme halunneet päästä vielä presidentin palatsiin, mutta olimme menneet sen ohi kierroksen aikana, eikä takaisin saanut palata. Huoh. Välillä kärsivällisyys näin tiukan kurin alla on koetuksella.

Illalla tutustuimme paikalliseen baarikulttuurin. Istuimme pienillä tuoleilla (kuin lasten puutarhatuoleilla) kadunkulmassa ja joimme ehkä maailman halvinta olutta. Lasillinen maksoi 2500 dongia eli noin 11 senttiä. Olut oli vähän simaista ja hiivaista, mutta ihan juotavaa. Myöhemmin koimme jännittävän salakapakka-ilmiön; ilmeisesti aukioloaika loppuu klo 12:n aikaan, jonka jälkeen baarissa jatkuu myynti ennallaan, mutta se tehdään suljetuin ovin: rautasermi lasketaan ikkunoiden eteen ikään kuin paikat olisivat kiinni. Jouduimme lähtemään ravintolasta keittiön kautta tämän takia!