October 14th, 2007 by Merja Haverinen
Eilen teimme retken Doi Inthanonille, Thaimaan korkeimmalle vuorelle. Vuorenhuipulle on Chiang Maista matkaa noin 70 kilometriä, ja suunnittelmissamme oli körötellä skootterilla ylös saakka. Vuorenrinteillä voi myös retkeillä, joten laitoimme vaelluskengät jalkaamme ja pakkasimme eväät reppuun. Voi miten hienoja kuvia saisimme siellä ylhäällä!
Ensimmäinen sadekuuro paiskautui niskaamme kun olimme ajaneet kymmenisen kilometriä. Pidimme sadetta kadun varrella markiisin alla, ja jatkoimme iloisesti matkaa sateen laannuttua. Seuraavan kuuro tuli 40 km:n kohdalla. Jouduimme ajamaan sateessa jonkin matkaa ennenkuin sopiva pysähdyspaikka löytyi, ja sadeviitoista huolimatta olo oli kostea. Jääräpäisesti jatkoimme eteenpäin.
Ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikkamme oli Mae Klang -vesiputous. Emme ole aiemmin nähneet isoja vesiputouksia, joten näky oli mieleenpainuva ja veden voima mykistävä. Putouksen vieressä oli kyltti, joka viisaasti neuvoi, ettei paikassa saa uida. Harmi, juuri kun olisi tehnyt mieli pulahtaa!
Putouksella tihkutti jälleen vettä taivaalta. Hautasimme vähin äänin ajatuksen vuoren huipulle menosta, koska pilvien keskeltä maisemat harvoin pääsevät oikeuksiinsa; asia, jonka olimme oppineet jo Darjeelingissa. Päätimme suunnata Mae Ya -putoukselle, jota oli kehuttu alueen suurimmaksi ja näyttävimmäksi. Tarkistimme kartasta, että putoukselle pääsee ajamalla jonkin matkaa vuorenrinnettä ylöspäin, ja hyppäsimme jälleen ajoneuvomme selkään.
Ynnytimme skootterilla ylös vuorta. Mopo kulki ylämäkeä ehkä 40 kilometrin tuntivauhtia. Bensamittarin viisari alkoi laskea uhkaavasti, eikä Mae Ya -putouksen tienhaaraa näkynyt. Oli pakko kääntyä takaisin. Alas mennessä pysähdyimme Wachiratan -putoukselle. Siellä saimme myös syödäksemme, koska putouksen vieressä oli pieni ravintola.
Käytyämme tankkaamassa ajelimme takaisin Chiang Maita kohti. Ja mikä tulikaan vastaan: Mae Ya -putouksille johtava tienhaara! Tulomatkalla emme olleet huomanneet kylttiä lainkaan. Sinne siis. Kolmentoista kilometrin ajon ja 600 metrin kävelyn jälkeen olimme todella mahtavan vesiputouksen ääressä. Vesi kuohui portaittain alas 250 metrin korkuista seinämää. Mae Ya jaksoi hämmästyttää, vaikka olimme samana päivänä ihastelleet jo kahta muuta putousta.
Tästä näkymästä tyytäväisinä skootteroimme takaisin Chiang Maihin. Minäkin ajoin, nyt kolmatta kertaa skootterin ohjaimissa! Koko reissun mitaksi kertyi 200 ajettua kilometriä, hupsis vaan. Ja istumalihakset huusivat hallelujaa…
Kuvagalleriasta löydätte todistusaineistoa reissun käänteistä.
Posted in Thaimaa having no comments »
October 6th, 2007 by Jari Timonen
Tein uuden kansion kuville: Chiang Mai 2.10. –
Kannattaa katsoa galleriasta koko kuva, ei pelkästään thumbnailia, koska se ei ole koko kuva! Thumbnail on luotu leikkaamalla reunoilta hieman kuvaa pois. Jaa niin, on siellä kuva Merjasta KFC mättö suussa!
Merja lisää: Olimme eilen Chiang Main eläintarhassa, joka osoittautui melkoisen laajaksi paikaksi. Nyt galleriasta löytyy taas reilu satsi elukoiden kuvia. Eläintarha oli suhteellisen hyvän näköinen, ainoastaan betoniaitaa edestakaisin ramppaavat karhut olivat vähän surullinen näky. Näkemättä jäivät vielä leijonat ja apinat, joten saatamme palata takaisin. Näkemättä jäi myös pandapariskunta, koska pandat nähdäkseen olisi pitänyt maksaa erillinen sisäänpääsymaksu, joka oli samanhintainen kuin maksu koko eläintarhaan (100 bahtia). Eihän se ole kuin pari euroa, mutta periaatteesta!
Posted in Thaimaa having 1 comment »
October 4th, 2007 by Merja Haverinen
Reilun viikon Chiang Maissa oleskelun jälkeen ruokailutapoihimme on jo muodostunut tiettyjä rutiineja. Aamulla herättyämme valmistamme aamupalan kotona, eli keitämme kunnon pikakahvet, sekoitamme myslit jugurttiin ja leikkaamme linkkuveitsellä juustoa leivän päälle. Hyvä on myös pestä edellisaamun mehulasit sinne kertyneistä muurahaisista. Sitten tietokoneelta YLEn uutiset tai Hesari auki ja eikun nauttimaan!
Päivän muut ateriat nautitaan tilanteen ja menojen mukaan. Muutaman kerran olemme töiden keskellä sekoitelleet pussipastat ja hörppineet ne koneen ääressä. Joskus kuitenkin päräytämme skootterilla yliopiston halpoihin ravintoloihin tai johonkin lähiravintolaan. Etenkin iltaisin naapuruston kadunvarsiravintoloiden terassit ovat romanttisia ruokailupaikkoja kun kuu paistaa, sirkat sirittävät ja lyhdyt loistavat.
Kadunvarsiravintolat ovat muutenkin mielenkiintoisia paikkoja. Joku voi tietysti epäillä, miten jännittävän vatsataudin niistä saa. Itseäni kuitenkin enemmän askarruttaa joka kerta, mitä tänään saamme ruoaksi. Annosten nimiä on vaikea oppia; jos listalla on englanninnokset, ovat ne yleensä mallia “spicy pork”. Ja seuraavassa paikassa spicy pork on taas jotain aivan erilaista. Lisäksi tarjoilija saattaa seurata sormeasi väärältä riviltä, ja tuoda listan edellisellä rivillä olleen annoksen. Näin kävi pari iltaa sitten, kun tilattuamme kanakastiketta saimme sienikeittoa, jonka seassa oli jotain hämmentävää ehkä-lihaa, joka oli ihan hyvää kunhan päältä sai kuorittua inhan nahan pois. Romanttisessa kynttilänvalossa on eri mielenkiintoista tarkastella, mitä tänään syömmekään.
Toinen joka kerta jännättävä juttu on aterian koko. Kolmen ruokalajin ateria täälläpäin tarkoittaa käytännössä sitä, että kaksin syödessä on parempi ottaa kolme ruokalajia, jos meinaa vatsansa täyttää. Muutamankin kerran on tullut todettua, että taas saatiin lastenannokset. Joskus myös onneton sattuma jättää nälän vatsaan: samaisella kerralla kun tarjoilija toi edellisen rivin ruokalajin, saimme pöytäämme kulhon pähkinöitä. Hetken ihmeteltyämme ymmärsimme, että olimme tilanneet pähkinöitä riisin sijasta (älkää kysykö…). Silloin jäi vähän nälkä.
Lastenannoksia tai ei, ulkona syöminen on yleensä hyvin edullista, eikä sen kolmannenkaan ruoan tilaaminen tuo mattia kukkaroon. Turistin perussääntö: mitä vähemmän puhutaan englantia, sen halvempaa syöminen ravintolassa on. Tänään söimme lounasta mahdollisesti kiinalaisessa ravintolassa, jonka lista oli kokonaan thaiksi. Iäkäs tarjoilijasetä ymmärsi perussanat, joten saimme tilattua liisiä (lice) ja possua. Lastenannokset, jälleen kerran, mutta hintakin oli halvin tähänastisista: 55 bahtia kaksi annosta ruokaa sekä yksi vesipullo. Siis 1,17 euroa.
Tänä iltana olimme porvareita, ja kävimme syömässä Kentucky Fried Chickenissä, jonka jälkeen menimme elokuviin. Valokuvia kanansyönnistä tulossa!
Posted in Hyvinvointi, Thaimaa having no comments »
October 1st, 2007 by Jari Timonen
Posted in Thaimaa having no comments »
October 1st, 2007 by Jari Timonen
Eilen oli sunnuntai-päivä ja teimme pienen kävelyreissun kaupungissa. Lähdimme Chiang Mai -opaskirjan saattelemana kävelykierrokselle, mutta opaskirjaan ei oltu kirjoitettu mitään selityksiä matkan varrelta. Olisi ollut mukava lukea paikallisesta arkkitehtuurista ja talojen historiasta. Mutta ei niin ei. Silti näimme mukavia maisemia ja hienoja taloja. Muutama kahvilakin tuli tutuksi. Täällä on kummallinen tapa soittaa osassa kahviloita “European & American Golden Classics” -musiikkia. Aivan törkeen huonoa humppaa, jota ei kymmentä minuuttia enempää viitsisi kuunnella. Mielummin kuuntelen paikallista musiikkia.
Kävelykierroksen päätteeksi menimme suomalaisen Tinon omistamaan baariin, S & T:hen. Se sijaitseen keskustassa kanaalin varrella. Arvatkaas mitä söin siellä!? Lihapullia ja perunamuusia! Annos oli iso ja lihapullat todella hyviä. Baariin oli kokoontunut kourallinen muitakin suomalaisia katsomaan Miehen työ -elokuvaa. Sen kerronta oli perinteistä suomalaista: masennusta, alkoholismia(kyllä, siinä oksennettiin totta kai) ja epätoivoa. Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvä ja depressio-fiilistä piristettiin ajoittaisella huumorilla. Elokuvassa oli myös piristyksen ja toivon hetket, mutta en paljasta enempää. 🙂
Otin kuvia kävelyreissulta, jotka laitan nettiin kunhan toinen tietokone vapautuu.
Posted in Thaimaa having 1 comment »
September 30th, 2007 by Jari Timonen
Asensin juuri uuden version kuvien prosessointiohjelmasta ja nyt näyttää siltä kuin pitäisi. Tosin osa kuvista on räpsähtänyt vinoon ja muutamassa on perspektiivivirheitä, mutta ei anneta niiden haitata 😀
ps. Slide Shown diojen vaihtonopeutta voi säätää diaesityksen ylälaidasta. Vaihtoehtoisesti full screen diaesityksen ensimmäisestä ruudusta latauksen jälkeen.
Posted in Thaimaa having no comments »
September 29th, 2007 by Jari Timonen
Tänään aamulla ajelimme kaupungin isoimpaan ostoskeskukseen Airport Plazalle. Se on neljä kertaa suurempi, kuin Helsingin Forum ja kauppoja on laidasta laitaan. Minä iskin eilen siellä silmääni kamerakaupat! Olen pitkään jo haaveillut kitti-linssin korvaajaa ja nyt näytti semmoisilta hinnoilta, että raaskin toteuttaa aikeen. Olen tykästynyt Canonin L-sarjan objektiiveihin, joten huonompaa en viitsinyt ostaa. Tällä kertaa liikkeestä lähti mukaan Canon EF 17-40 f/4L USM. Hintaa lasilla oli 551€. Suomessa saman hinta on 850€! Sain viikon aikaa testata objektiivia ja tarvittaessa voin vaihtaa mikäli sain maanantai-kappaleen. Minun pitää käydä samaisessa liikkeessä leimauttamassa kansainvälinen takuutodistus samaisen viikon aikana.
Ei muuta kuin lasi nokalle ja skootteri kohti vuoria. Kävimme matkalla syömässä todella halvalla yliopiston läheisyydessä. Vuorilla kuvia tuli otettua toistakymmentä ja toiset parikymmentä Memmu otti pokkarilla. Aikamme aivan mahtavan loistokkaalla temppelillä pyörittyämme jatkoimme matkaa kohti “kotia”. Kuvat koneelle ja äkkiä katsomaan millainen versio objektiivista tuli saatua. Ihmetys oli suuri sillä prosessoidut kuvat näyttivät suttuisilta. Pokkarillakin saa parempia kuvia. Hetken ajattelin, että vika on tarkennusmoottorissa. Tarkempien testien jälkeen huomasin, että käyttämäni ohjelma (Capture One 4 Beta 1) tekee sutta! Voi sitä riemua, kun tajusin lasin olevan priimatavaraa. Koko matkan kuvat on prosessoitu samalla ohjelmalla, mutta nyt vasta se alkoi tekemään sutta. Kerkesin siirtämään galleriaan jo kasan suttukuvia, jotka vaihdan huomenissa kirkkaampiin. Osa kuvista tosin prosessoitui hyvin.
Nyt taksi ja kohti Chiang Main keskustaa..
Posted in Thaimaa, Varusteet having no comments »
September 28th, 2007 by Jari Timonen
Lisäsin juuri kuvia Bangkok ja Chiang Mai -kansioihin. Kirjoittelimme illan ratoksi myös kuvateksejä.
Posted in Intia, Thaimaa having 1 comment »
September 26th, 2007 by Jari Timonen
Huomasin tuossa, että joku oli googlaillut Smyle Inn -hakusanoilla ja tullut tänne blogiin. Pieni tietoisku kyseisestä alueesta on paikallaan. Itse hostelli/hotelli on oikein mukava ja henkilökunta on ystävällisiä. Aamupala oli maukasta eikä siitä saanut ruokamyrkytystä.
Tuntuu siltä, että moni suomalainen reppureissaaja asuu siellä ensimmäiset yönsä. Nytkin siellä oli meidän lisäksi neljä/viisi. Moni kuitenkaan ei selvitä, että millä alueella kyseinen paikka on (kyllä, emme mekään). Alue on nimeltään Paharganj. Siellä on paljon hotelleja, ravintoloita ja halpoja vaatteita. Kuulostaa hienolta, mutta todellisuus ei voisi olla karumpi. Ihmisiä on Helsingin asukasluvun verran ahtautunut pienelle alueelle ja huijareita riittää. Alueen pääkadulla Main Bazarilla ei voi pysähtyä paikallensa lukemaan karttaa; joku on heti nykimässä ja tarjoamassa jotain. Tosin kartan lukeminen on täysin turhaa, koska katukylttejä ei ole. Eikä tästä alueesta ole kunnollista karttaa olemassakaan. Ainut kartta mikä löytyi oli Smyle Innin seinällä oleva kuva, joka oli otettu pienoismallista. Galleriasta löytyy meidän ottama kuva kyseisestä “kartasta”.
Toisaalta alue on ihan normaalia intialaista elämää, mutta hektisyys on muihin meidän kokemiin paikkoihin/kaupunkeihin nähden moninkertainen. Kyseiseen menoon tottuu nopeasti kaikesta huolimatta.
Olipahan ruotsalainen tyttö pienet itkut päästänyt, kun ekaa kertaa näki alueen mistä oli hotellin hommannut…
Posted in Intia having 1 comment »
September 26th, 2007 by Jari Timonen
Chiang Maissa toimii netti todella ripeästi, joten uusia kuvia nähtävillä! Lisätty kansioihin: Intia – Darjeeling/Varanasi, Thaimaa – Bangkok.
ps. Darjeelingin ylpeys Prashant voitti Intian Idols-kisan! 🙂 Finaalissa annettiin yhteensä 70 miljoonaa ääntä!
Posted in Intia, Thaimaa having no comments »