Olikin aivan karmeesti. Ensimmäiset on uploadautumassa… loput huomenna. Laitan linkit, kunhan kaikki ovat menneet kiltisti paikoilleen.

Keskiviikkona vuokrasimme auton ja lähdimme koko porukalla kiertämään saaren nähtävyyksiä. Vuokra-autoksi valikoitui Toyota Fortuner, joka oli melkein ainoa auto johon viiden hengen porukkamme mahtui. Useimmiten tarjolla olisi ollut neljän hengen pikkujeeppejä, yhdessä paikassa meille tarjottiin jopa Toyota Yarista! Kierroksen jälkeen totesimme, että olisi ollut Yariksessa ahdasta ja kuumaa ja tuskinpa olisimme pienimmille teille edes päässeet sillä.

Ensinnä ajelimme ns. tuhmille kallioille, jotka ovat veden ja tuulen muokkaamina alkaneet muistuttaa ihmisen genitaaleja. Grandfather rock, tukevasti tönöttävä paasi oli helposti huomattavissa. Sen sijaan gradmotheria etsimme hetken aikaa; se olikin aamupäivällä nousuveden osittain piilottama, eikä sitä voinut kovin hyvin nähdä. Ilmeisesti näkymää kannattaisi “ihailla” iltapäivällä, kun vesi on alempana.

Tuhmien kallioiden jälkeen ajattelimme käväistä katsomassa saaren suurinta vesiputousta. Sinne olisi kuulemma noin 20 minuutin kävely ja perillä olisi laguuni, jossa voisi uida. Otimme pyyhkeet mukaan, kieltäydyimme päättäväisesti meille tarjotuista monista norsukyydeistä, ja kiipesimme putoukselle. Jaha, laguuni onkin tuolla ylempänä, tämä olikin vasta ensimmäinen tasanne. Kappas, meille lähti paikallinen opaskin mukaan, onpa ystävällistä! Oppaan merkitys selvisi pian. Polku ylös oli todella, todella jyrkkä, ja välillä saimme turvautua kaikkiin neljään raajaan päästäksemme eteenpäin. Opas näytti, mistä kannattaa mennä, osoitti kiipeämistä auttavat köydet ja bambukaiteet, veti kädestä ylöspäin ja taisipa työntää myös pyllystä eteenpäin tarvittaessa. Lämmintä oli noin 35 astetta, joten hiki virtasi! Opas kuitenkin myös kannusti eteenpäin, joten lopulta saavutimme laguunin. Palkinto oli makea, kun uiskentelimme virkistävässä lammessa ja kävimme “suihkussa” pienen vesiputouksen alla. Vesiputoksen takana oli pienehkö luola, aivan kuin elokuvissa!

Jalat rasituksesta lenksuen palasimme autoon lepäämään. Olikin lounaan aika, sen kävimme syömässä Samuin pääkylän Nathonin satamassa. Mondon matkaoppaassa mainittu Ruang Thong Bakery oli ilmeisesti leipomona parhaat päivänsä jo kokenut, mutta ruoka oli hyvää. Ja kyllä olimmekin nälkäisiä!

Käytimme ehkä tunnin verran Samuin korkeimman näköalapaikan etsimiseen, tuloksetta. Karttamme ei ollut tarpeeksi tarkka, eikä näyttänyt, mitkä tiet olivat hiekkateitä. Emme voineet vuokra-autollamme lähteä ihan mitä tahansa maastoreittejä koluamaan, joten parin hukkareissun jälkeen lakkasimme yrittämästä. Myöhemmin selvisi, että korkeimpaan paikkaan olisi päässyt Lamai Beachin eteläpuolelta. Ensi kerralla sitten…

Kävimme vielä syömässä mainiot mustikkapiiraat BBC-ravintolassa ja katsomassa isoa kultaista buddhaa eli Big Buddha Beachilla. BBC-ravintolakin oli aiemmin ollut Big Buddha Café, joten sillä ei arvailuistamme huolimatta ollut mitään tekemistä televisiokanavan kanssa. Valtava buddha jäi väsyneeltä porukaltamme melko lailla vilkaisun asteelle, ja sen jälkeen ajelimmekin voipuneina takaisin hotellille.

Google Maps päivitetty. Kuvia tulee tänään tai huomenna 🙂

Lähdemme ensi keskiviikkona 30. päivä kohti Kambodzaa Phnomh Pheniä. Lennot Bangkokkiin takaisin on varattuna 13. päivä. Tarkoitus on käydä pääkaupungin lisäksi Siem Reapissa (Angkor Wat) ja Sihanouksvillessä (todella upea rantakohde). Varasimme Narin II Guest House nimisen hotellin Phnom Penhistä kolmeksi yöksi.

Kalastaminen on hauskaa. Missä päin maailmaa tahansa. Niinpä ostimme piletit Juhan ja Isän kanssa Big Game Fishing -reissulle Mr. Tu:n kanssa. Reissu maksoi 30€ nuppi (kiitos Juha) ja sisälsi kuljetukset, ruokailun ja juomat. Aamulla innokkaina lähdimme kyydillä Samuin pohjoispuolelle, jossa meitä odotti kalastusalus luonnon laiturissa.

Matka alkoi vetouistelulla ja tavoitteena oli saada Barracudan jötkäle. Ei saatu. 🙁 Pysähdyimme ensimmäiseen kalastuspaikkaan, jossa virittelimme virvelit ja syötit kuntoon. Virvelin päässä oli pelkästään paljon painoja ja iso koukku. Siihen ripustimme mustekalan palasia, joista paikalliset kalat tuntuvat tykkäävän, kuin hullu puurosta. Ensimmäinen Venäläinen turisti tuli kaverinsa kanssa merisairaaksi ja heidät haettiin vesiskootterilla pois. Noh, oikea syy taisi olla, että veneestä ei saanut perhokalastaa josta he olivat hieman pettyneitä.

Kalastimme 2-3 tuntia ja jokainen meistä sai 5-10:een kalaa. Älkää kysykö minkä merkkisiä ne olivat; ei mitään hajua. Pituutta kaloilla oli 15-35 senttiä. Kun me vielä kalastimme, yhdistetty kapteeni-kokkimme alkoi perkaamaan kaloja ja valmistamaan meille BBQ:ta! Ruuaksi saimme itse ongittua kalaa, kanapihvejä, paistettua riisiä ja todella hyviä keitettyjä perunoita.

Iltapäivällä jatkoimme matkaa Koh Somin saarelle, jossa pysähdyimme tunniksi uimaan. Saari oli pieni, mutta todella idyllinen paratiisimainen bungaloweineen. Uituamme jatkoimme matkaa vetouistellen yrittäen saada sitä suurta Barracudaa, mutta eihän sitä tullut. Mr. Tu:n veli kävi matkalla kehumassa omalla kalasaaliillaan ja hänellä oli todella isokokoinen Barracuda veneessään!

Kokonaisuudessaan hieno kalastusreissu ja sää oli mitä mahtavin.

ps. Kiitoksia Isälle, Äidille ja Juhalle mukavasta kaksiviikkoisesta!

Viikko Koh Samuilla on kulunut nopeasti. Saavuimme tanne viime tiistaina viiden hengen voimin aamuvarhaisella jo, ja jouduimme odottelemaan hotellihuoneiden vapautumista nelisen tuntia. Kovin pahasti pahoillamme emme olleet, silla uima-altaalla oli tilaa – uikkarit siis esiin heti! Ei rantakaan kaukana ole, siihen tutustuimme enemmalti seuraavana paivana. Olemme saaren suosituimman rannan Chawengin rauhallisimmassa kolkassa, yhdistelma joka toimii. Rannalle mahtuu aina ja hotelli on suhteellisen rauhallinen vaikka onkin iso. Toisaalta ravintolan aulassa on mukava oleskelutila, jossa mina ja Jari teemme toita tai koko porukalla saatamme istuskella muuten vain, vaikka korttia pelaten.

Paivat sujuvat raukeasti ilman etta teemme mitaan erityista (toiden lisaksi siis). Muutamia irtiottoja rannalta on silti ollut. Viime viikolla kavimme Jarin ja Juhan kanssa pelaamassa jalkapallogolfia. Laji on juuri sita milta kuulostaakin: jalkapalloa potkaistaan kokoiseensa reikaan viheriolla. Aika hauska keksinto!

Sunnuntaina vierailimme koko porukalla tiikeripuistossa. Pienessa elainpuistossa oli paljon muitakin elukoita kuin tiikereita, apinat katselivat meita kalterien lapi samalla tavalla kuin me niita ja erikoiset linnut porhistelivat hoyheniaan. Meriakvaario esitteli mielenkiintoisia syvyyksien mollykoita, mm. isoimman rauskun mita koskaan olimme nahneet! Tiikereitakin toki oli, tassuttelivat nayttelyhakeissaan ympyraa ja suihkuttivat pissaa seinalle. Paikassa oli myos elainshow, jota virheellisesti sanottiin tiikerishow’ksi. Tiikerit nayttaytyivat yhdessa esityksessa ja laiskanlannasti tottelivat isannan keppia, hypaten kuitenkin tulirenkaiden lapi. Varsinaisia paatahtia olivat linnut, papukaijat ja haukat, jotka esittivat useita temppuja. Myos pari saukkoa oli opetettu kuljettamaan vesipulloja ja donkkaamaan niita paperikoreihin – toinen saukko tosin karkasi heti alkuunsa. Vaikutti vahan silta, etteivat ole kovin hyvaoppisia elukoita…

Muistattehan mukavan paivan jolloin olimme vesipuistossa Bangkokissa? Viime viikolla samassa puistossa loukkaantui 24 ihmista, kun vesiliukumaen liitoskohta meni rikki. Onneksi repeama oli viimeisessa mutkassa, joten kukaan ei kuollut. Kuvat joissa laskemme liukumakea on juurikin samasta laitteesta, joka rikkoontui.

Pelottavaa.

Puistossa kuoli viime lokakuussa yksi ihminen. Muuten mukava paikka kylla. 🙂

Bangkokin kuvat ovat saapuneet!

Lauantaina pakkasimme uikkarit mukaan ja lähdimme yhdistettyyn vesi- ja huvipuistoon Siam City Parkiin. “Otammepa hotellin edestä taksin ja ajamme sillä huvipuistoon”, suunnittelimme, mutta asiat harvoin menevät Thaimaassa niin helposti. Ensimmäinen kuski vakuutti, ettei puistoon kannata mennä ja thaimaalaisten mielestä se on huono paikka. Sen sijaan hän ajaisi meidät Pattayalle! No thank you, hymyilimme hampaat irvessä. Seuraava kuski piteli karttaa väärinpäin ja sanoi, ettei tiedä missä paikka on. Kolmas soitti käännöspalveluun, koska enklanti ei luonnistunut, mutta tulkkauksen avulla vihdoin ymmärsi minne olemme menossa ja vei meidät sinne mittari raksuttaen.

Vesipuisto oli vähän ränsistynyt, eikä kaikissa altaissa tehnyt mieli pulikoida, mutta liukumäet olivat oivallisia ja meren rantaa imitoiva aaltoallas virkistävä. Ihmisiä oli jonkin verran, mutta suuri osa ei-paikallisia. Huvipuisto puolestaan oli ihan tyhjä. Laitteet kuitenkin pyörivät, ja ajoimme monessa niistä kahdestaan. Olin kerran jopa yksin laitteessa, joka muistutti Linnanmäen spaceshotia, mutta oli noin kaksi kertaa sitä korkeampi ja toisin kuin spaceshot, hinasi hitaasti ylös ja pudotti sitten nopeasti alas. Huuto oli karmea!

En tiedä, onko Siam City Park aina noin hiljainen, mutta epäilimme yhdeksi syyksi sen aitiuteen kuninkaan siskon kuolemaa. Kuninkaallinen kuolema näkyy täällä uskomattoman monessa suhteessa. Maahan on julistettu sen jälkeen sadan päivän mittainen suruaika, jonka mm. uskotaan hillitsevän thaimaalaisten omaa turismia. Hilpeät huvitukset ovat pannassa, joskin mm. elokuvat pyörivät normaalisti ja aurinkorantoja tämä säädös tuskin koskee. Virastojen työntekijöitä on kehotettu pukeutumaan mustaan, ja kaupunkikuvassa musta onkin nykyisin pääväri. Näimme eilen koulun, jonka aitaa pitkin kulki musta nauha; maan viralliset internet-sivut näyttävät surunvalittelukuvan ennen siirtymistään pääsivulle. Puhumme siis edelleenkin kuninkaan sisaresta. Kun kuningas itsekin on sairastellut viime aikoina, herää kysymys mitä tälle maalle tapahtuu jos hän kuolee. Mekin siis toivomme hänelle pitkää ikää, ehkä tosin hieman eri syistä kuin paikalliset…

Niin, ja jos ei ole tullut selkeästi sanottua: olemme nyt jälleen Thaimaassa, tällä kertaa Bangkokissa parin viikon verran. Päivisin on yli 30 astetta lämmintä ja saaste kertyy iholle ja keuhkoihin. Olemme paenneet liikenteen melua puistoihin, siellä näkyy kilpikonnia ja isoja liskoja (varaaneja?). Kaikesta tästä tulee taas kohtapuoliin kuvia!

Kuvia on taas prosessoitu ja vihdoin ne ovat katsottavissa: Chiang Mai ja Vietnam.