Lähdimme aamulla hotellin edestä pakettiautolla Open Tourin järjestämään bussiin Mui Ne nimiseen rantakohteeseen. Ostimme bussiliput hotellista ja ne maksoivat 80 000 Dongia kappale, eli noin 3,5€. Olimme sen verran väsyneitä, että nukuimme noin kolme eri kertaa bussimatkan aikana.

Alkutaival maisemineen näytti hieman samalta kuin Thaimaa palmupuineen ja riisipeltoineen. Tiet Vietnamissa ovat huonompia kuin Thaimaassa. Pomppuja riitti. Alkumatkasta pysähdyimme pariin otteeseen ottamaan lisää porukkaa kyytiin. Noin reilun neljän tunnin matkan jälkeen pysähdyimme maaseudulla olevassa kaupungissa ja vaihdoimme bussia. Toinen bussi oli heikossa kunnossa ja tuntui hyytyvän pieneenkin nyppylän juurella. Taitoimme matkaa vajaa kolme tuntia. Lähestyessä Mui Ne:ta maisema alkoi näyttää karulta ja hieman samalta kuin Meksiko-elokuvissa (kyllä, oli kaktuksia:).  Mui Ne tunnetaan erityisesti hiekkadyyneistään ja ympäröivä maakunta on täysin tai osittain aavikoitunutta. Matkalla näimme hiekkaan kaivettuja syviä kuoppia, joista pumpattiin makeaa vettä.

Mui Ne on yli kymmenen kilometriä pitkä ranta, jonka varrella on useita kymmeniä resortteja ja hotelleja. Asuminen on täällä todella halpaa, mutta nyt täällä on ns. high season, joten paljon paikoista on täyteen buukattuja.

Bussi jätti meidät rannan pohjoispuolelle ja osoittivat kaikille hotellin mihin piti mennä. Todella yllättävää. Ei. Otimme rinkat, hyppäsimme skootterikuskien matkaan ja ajoimme kuusi kilometriä etelää kohti rinkat selässä. Olimme katsoneet valmiiksi netistä www.travelfish.org sivustolta muutaman yöpaikan, mutta ensimmäinen oli täysi ja toinen oli remontissa. Lähdimme talsimaan kohti etelää, mutta resortti ja bungalowi toistensa jälkeen olivat täysiä. Kävimme välillä syömässä ja jatkoimme etsimistä. Onneksi pian löytyi paikka, Ngoc Bich Muine Hotel, jossa oli yksi huone vapaana 35 dollarilla. Otimme huoneen ja sovimme, että menemme seuraavaksi yöksi 10 dollarin huoneeseen.

Huoneen saatuamme lähdimme välittömästi rantaa kohti. Ranta on tuulinen ja siellä on paljon surffausta, leijan lennätystä ja waveboard-liitovarjolla menoa. Luulimme aluksi, että ranta olisi täysi turisteja suuren resorttibuukkauksen takia. Ei sinne päinkään. Rannalla oli erittäin hyvin tilaa ja ihmisiä oli muutama hassu 20-30 metriä kohden. Syy tähän luultavasti on rannan pituus ja huoneiden pieni lukumäärä per resortti. Vietnamissa rantakulttuuri on vielä lapsenkengissä, ainakin Mui Ne:ssa, ja esimerksiksi varsinaisia syvään rannalle ulottuvia ravintoloita on hyvin vähän. Yhden onneksi löysimme aivan meidän hotellin vierestä, jossa kävimme syömässä kalaa. Mui Ne elää hyvin paljon kalastamisesta, joten täällä kannattaa syödä sitä.