Reilun viikon Chiang Maissa oleskelun jälkeen ruokailutapoihimme on jo muodostunut tiettyjä rutiineja. Aamulla herättyämme valmistamme aamupalan kotona, eli keitämme kunnon pikakahvet, sekoitamme myslit jugurttiin ja leikkaamme linkkuveitsellä juustoa leivän päälle. Hyvä on myös pestä edellisaamun mehulasit sinne kertyneistä muurahaisista. Sitten tietokoneelta YLEn uutiset tai Hesari auki ja eikun nauttimaan!

Päivän muut ateriat nautitaan tilanteen ja menojen mukaan. Muutaman kerran olemme töiden keskellä sekoitelleet pussipastat ja hörppineet ne koneen ääressä. Joskus kuitenkin päräytämme skootterilla yliopiston halpoihin ravintoloihin tai johonkin lähiravintolaan. Etenkin iltaisin naapuruston kadunvarsiravintoloiden terassit ovat romanttisia ruokailupaikkoja kun kuu paistaa, sirkat sirittävät ja lyhdyt loistavat.

Kadunvarsiravintolat ovat muutenkin mielenkiintoisia paikkoja. Joku voi tietysti epäillä, miten jännittävän vatsataudin niistä saa. Itseäni kuitenkin enemmän askarruttaa joka kerta, mitä tänään saamme ruoaksi. Annosten nimiä on vaikea oppia; jos listalla on englanninnokset, ovat ne yleensä mallia “spicy pork”. Ja seuraavassa paikassa spicy pork on taas jotain aivan erilaista. Lisäksi tarjoilija saattaa seurata sormeasi väärältä riviltä, ja tuoda listan edellisellä rivillä olleen annoksen. Näin kävi pari iltaa sitten, kun tilattuamme kanakastiketta saimme sienikeittoa, jonka seassa oli jotain hämmentävää ehkä-lihaa, joka oli ihan hyvää kunhan päältä sai kuorittua inhan nahan pois. Romanttisessa kynttilänvalossa on eri mielenkiintoista tarkastella, mitä tänään syömmekään.

Toinen joka kerta jännättävä juttu on aterian koko. Kolmen ruokalajin ateria täälläpäin tarkoittaa käytännössä sitä, että kaksin syödessä on parempi ottaa kolme ruokalajia, jos meinaa vatsansa täyttää. Muutamankin kerran on tullut todettua, että taas saatiin lastenannokset. Joskus myös onneton sattuma jättää nälän vatsaan: samaisella kerralla kun tarjoilija toi edellisen rivin ruokalajin, saimme pöytäämme kulhon pähkinöitä. Hetken ihmeteltyämme ymmärsimme, että olimme tilanneet pähkinöitä riisin sijasta (älkää kysykö…). Silloin jäi vähän nälkä.

Lastenannoksia tai ei, ulkona syöminen on yleensä hyvin edullista, eikä sen kolmannenkaan ruoan tilaaminen tuo mattia kukkaroon. Turistin perussääntö: mitä vähemmän puhutaan englantia, sen halvempaa syöminen ravintolassa on. Tänään söimme lounasta mahdollisesti kiinalaisessa ravintolassa, jonka lista oli kokonaan thaiksi. Iäkäs tarjoilijasetä ymmärsi perussanat, joten saimme tilattua liisiä (lice) ja possua. Lastenannokset, jälleen kerran, mutta hintakin oli halvin tähänastisista: 55 bahtia kaksi annosta ruokaa sekä yksi vesipullo. Siis 1,17 euroa.

Tänä iltana olimme porvareita, ja kävimme syömässä Kentucky Fried Chickenissä, jonka jälkeen menimme elokuviin. Valokuvia kanansyönnistä tulossa!