Juhannuksen Nuuksion retki oli oiva hetki varusteiden testaamiseen. Käytössä olivat kameran lisäksi rinkat ja vaelluskengät. Menomatkalla rinkoissa oli paljon tavaraa, enkä itse kyennyt hahmottamaan, oliko rinkka hyvin vai huonosti, koska se tuntui painavan joka tapauksessa liikaa. Reippaalla syömisellä rinkkojen paino tyhjeni huomattavasti paluumatkaa varten (paino oletettavasti siirtyi rinkoista kehoihimme!). Paluumatkalla tulikin välillä pitkiä pysähdyksiä, kun minun rinkkaani yritettiin säätää selälleni sopivaksi. Ongelma tuntui olevan, että paino menee liikaa taakse, alaselän/pepun päälle, eikä jää hartioille kuten rinkassa pitäisi. Monen säädön jälkeen saimme ihan kohtalaisen kantotuntuman rinkkaan aikaan, muttei se lopussakaan ihan paras mahdollinen ollut. Pitänee vielä testailla.

Ihan auvoisasti ei sujunut myöskään vaelluskenkien kokeilu. Kiersimme Jarin kanssa ensimmäisenä päivänä pienen kolmen kilometrin lenkin vaelluskengillä, ja toisena päivänä kengillä kilometrejä kertyi noin 12. Paluumatkalla kenkien varret alkoivat hiertää pohkeitani, eikä auttanut vaikka kokeilin sekä nauhojen kiristämistä että löyhentämistä. Vielä pari päivää myöhemminkin varren suun kohdat tuntuivat kipeinä paikkoina pohkeissa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että pienet reissut ovat omiaan opettamaan, mikä varusteissa voi olla heikko kohta. Lyhyiden retkien aikana rinkkoja voi säätää ja toisaalta kengät alkavat löytää jalan muotoa. Vielä ei ollut ihan kaikkein paras tuntuma, mutta ehkä jo ensi kerralla paremmin?!