Piknillä sulttaanin palatsin edessä
Sunnuntaiaamuna kävelimme Arts and Handicrafts -keskukseen, joka jäi anniltaan melko vähäiseksi. Keskuksessa myydään käsityöoppilaitoksen oppilaiden tekemiä tuotteita, ja olivathan ne toki taidokkaita mutta hinnat olivat melko korkeita. Toisaalta emme nähneet tarpeelliseksi ostaa muslimimiesten hattuja, joka näytti olevan keskuksen tärkein myyntiartikkeli. Palasimme takaisin keskustaan, jossa Jari kävi parturissa tukan- ja parranleikkuussa. Palvelu maksoi tipin kanssa kuusi dollaria eli kolme euroa.
Seuraavaksi kävimme kaupassa ostamassa piknik-eväät ja ajoimme bussilla sulttaanin palatsin viereiseen puistoon. Näimme puistosta käsin vilauksen, lähinnä kattoa, sulttaanin valtavasta palatsista, jossa on 1778 huonetta ja 257 vessaa, muun muassa. Palatsiin pääsee sisälle vain parina päivänä vuodessa eikä nyt ikävä kyllä sattunut olemaan se aika. Söimme eväitä puiston penkillä ja ihmettelimme paikallista lenkkeilijää joka hölkkäsi täysverkkariasussa reilun 30 asteen helteessä.
Loppupäivä menikin oleillessa, katsoimme taas kopio-DVD-elokuvan (Linnunradan käsikirja liftaajille) ja pelasimme Sam & Maxia. Nähtävyydet oli nähty, antakaa meille televisio!
Myöhempi lisäys: Brunei oli maana pienoinen yllätys, ehkä koska emme tieneet siitä etukäteen paljoakaan, paitsi että valtionuskonto on islam. Maa, tai ainakin pääkaupunki oli kuin yksi Malesian kaupungeista: islamistinen mutta tolerantisti. Malesian itärannikolla muslimius näkyi itse asiassa katukuvassa enemmän kuin Bruneissa. Bruneilaiset ja malaijit puhuvat samaa kieltä ja molemmat yleensä hyvää englantia. Molemmissa katukuva on jonkin verran siistimpi kuin Thaimaassa, hintataso Thaimaata hieman korkeampi. Bruneissa hintataso on näistä kolmesta maasta odotetusti korkein, mutta paikallisessa ravintolassa hyvän aterian silti saa kahden kolmen euron hinnalla. Yöpyminen on Bruneissa kallista verrattuna Malesiaan. Ihmiset sekä Malesiassa että Bruneissa ovat hyvin ystävällisiä, tervehtivät kadulla ja tulevat helposti jutustelemaan länkkärin kanssa – ilman taka-ajatuksia. Turistia autetaan pyyteettä, mikä on ollut hyvin tervetullutta vaikkapa Thaimaan ja Vietnamin jälkeen. Kaupallisuus ei lyö niin paljon läpi kuin Thaimaassa mikä tarkoittaa sitä että kaupoissa saa katsella kohtuullisen rauhassa ilman ostopainostusta, mutta toisaalta tinkiminenkään ei onnistu niin helposti. Jalankulkija on Malesian liikenteessä yksin autojen keskellä, kipittäen välillä henkensä edestä. Bruneissa liikenne on kohtuullisen rauhallista ja meille annettiin jopa tietä – ihmeiden ihme 🙂