Minibussimatkan varrella tihkutti vettä, mutta onneksi sade lakkasi siinä vaiheessa, kun pääsimme Halongin lahden rantaan. Vastassa oli valtaisa turistilauma ja lahdella odotti koko joukko jonkkialuksia valmiina viemään matkailijat “unohtumattomalle risteilylle”. Jostain syystä kaikki turistipaatit lähtivät lahdelta risteilemään aina samaan aikaan eli puoliltäpäivin, joten satamalaiturilla kävi aikamoinen kuhina. Nousimme alukseen, joka oli varattu 24 tunniksi yksinomaan meidän pienen ryhmämme käyttöön (kahdeksan henkeä, miehistöä laivassa oli ehkä toinen mokoma), ja meidät ohjattiin heti lounaspöytään. Siitä alkoi meidän mittakaavassamme luksusristeily: katselimme ja ihmettelimme ohi lipuvia maisemia ja vihreänä kimeltävää merta viinilasi kädessä ja haarukka/syömäpuikot toisessa, miehistön seisoessa taka-alalla valmiina ojentamaan auttavan kätensä (apua tarvittiinkin rapujen ja muiden merenelävien kanssa).

Tarinan mukaan Halongin lahden kivimuodostelmat, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin, muodostuivat, kun vuorilta laskeutui veteen valtava lohikäärme. Otus huiskautteli kiukkuisesti hännällään maahan vakoja, jotka täyttyivät vedellä. Näkyviin jäi vain kummallisia kivilohkareita, joita turistit ympäri maailmaa nyt ihmettelevät. Lohikäärme kai asustaa paikassa edelleenkin, ei kyllä nähty. Alueen sadunomaiset maisemat ovat kuulemma kelvanneet useammankin elokuvan tapahtumapaikaksi.

Risteily sinänsä sujui mukavasti. Poikkesimme laivalta tippukiviluoliin ja jopa uima-rannalle (lapset olivat ainoita rohkeita uikkareiden kastelijoita). Yöllä nousi ukkosmyrsky ja alukset kerättiin yhteen rykelmään, ettei tuuli ottaisi niihin niin rajusti. Halongin lahdella riehuu joskus myös taifuuneita, mutta onneksi ei kuitenkaan tällä kertaa.

Aamulla palasimme pikkuhiljaa satamaan, tietenkin vielä lounastaen laivalla ennen rantautumista. Saturisteily oli ohi.

(Tekstin tuotti Päivi)