Thaiperheen luona yökylässä
Lauantaina hotellillemme saapui uusi opas, ranskalainen Véronique, jonka kanssa lähdimme Hanoista maaseudulle, tarkemmin sanoen Mai Chau -kylään. Ajoimme minibussilla useita tunteja, ollen perillä vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Matkalla olimme toki pysähtyneet kahville ja pitkälle lounaalle. Maisemat olivat taas oikein komeita, juuri sellaisia kuin Vietnam kliseisesti kuvataan: vuoria, riisipeltoja ja jokia. Pelloilla ihmiset työskentelivät riisihatut päässään. Tässä vaiheessa Mathiaksella ja Maijallakin oli riisihatut hankittuina, ja pohdimme mahdollisuutta laittaa heidät pellolle töihin… Paikalliset ihastelivat vaaleakutrisia lapsia täkäläisten hattujen kanssa.
Mai Chaussa majoituimme yöksi paikallisen thai-perheen luokse. Talo oli perinteisesti paalujen varaan tehty puutalo, jonne meille oli laitettu pedit kaikille samaan suureen huoneeseen. Heitimme matkatavarat huoneeseen ja lähdimme oppaan perässä kävelylle kylän raitille, ts. riisipeltojen piennarta pitkin. Yhden talon edessä oli huiveja myynnissä, ja myyntipaikalla niitä tekevä nuori nainen vauvan kanssa. Nainen kutsui meidät sisään vaatimattomaan taloonsa. Kiipesimme ylös (tämäkin talo oli toki paalujen varassa) ja liikuskelimme varovasti huteran oloisilla lattialaudoilla. Istahdimme matolle ja joimme naisen tarjoamat teet. Pienen mukavan hetken jälkeen opas käänsi, että nyt hän haluaisi meidän ostavan jotain. Tarja osti yhden huivin, matkamuistoksi. Rahat tulivat nuorelle perheelle varmasti tarpeeseen.
Illalla söimme majapaikassamme erittäin hyvän aterian, makoisia kevätkääryleitä, jonkin sortin liharullia, joiden sisässä oli kasviksia ja keitettyä kaalia. Näimme myös kylän tanssiryhmän tanssiesityksen; he tulivat esiintymään meidän taloomme sisään. Lopuksi tietysti meidät haettiin tanssimaan ryhmän kanssa. Tämän jälkeen olikin hyvä pötkähtää siskonpeteille lattialle, moskiittoverkon alle nukkumaan. Ikkunattomaan huoneeseen kyllä kuului kaikki äänet niin hyvin että monet meistä taisivat nukkua huonohkosti.
Aamulla lähdimme Mai Chausta jälleen tien päälle. Heti alkumatkasta tutustuimme paikallisiin elinkeinoihin, tiili- ja bambutikkutehtaisiin. Pienet tehtaat työllistivät kokoonsa nähden paljon ihmisiä, mutta työ vaikutti melko monotoniselta – kuten nyt tehdastyöt yleensä. Sitten paahdoimme taas bussillamme eteenpäin, lounastaen välillä. Iltapäivällä saavuimme vihdoin Halongin lahden tietyville. Saimme esimakua lahdesta souturetkellä, jossa me istuimme ja virallinen soutaja huopasi veneen perässä. Ihailimme karstivuoria noin tunnin mittaisen kierroksen verran, ja kävimme veneellä pienessä luolassakin. Illansuussa saavuimme hotelliimme Tam Cociin, jossa sähkökatkoksen takia illallistimme romanttisesti kynttilän valossa.
Posted in Vietnam