Lauantaina oli aika lähteä Vang Viengistä Luang Prabangiin. Istahdimme minibussiin, joka ahdettiin niin täyteen turisteja kuin suinkin oli mahdollista, ja pienistä penkeistä johtuen suurin osa istui autossa polvet suussa. Matkatavarat kuljetettiin auton katolla. Matka oli siitä huolimatta oikein rattoisa; aika kului kauniita maisemia ihaillessa ja muiden matkaajien kanssa jutellessa niin ettei kirjaa juurikaan tarvinnut avata. Ohitimme pieniä laoslaisia kyliä, joissa lapset leikkivät tien vieressä ja naiset kantoivat koreja päidensä päällä. Välillä väistelimme lehmiä, tai vuohia, tai kanoja. Minibussi oli siitäkin kiitollinen väline, ettei vuoristoteiden mutkissa tarvinnut pelätä henkensä edestä kuten paikallisbussissa, vaikka kuskimme välillä lähtikin melko kiperiin ohitustilanteisiin.

Matkan piti kestää 5.5 tuntia, todellisuudessa pääsimme lähtemään myöhässä ja pysähtelimme sen verran, että olimme perillä seitsemän tunnin kuluttua alkuperäisestä lähtöajasta. Bussi jätti meidät Luang Prabangin keskustasta hieman syrjään, jossa meitä odotti joukkio tuktuk-kuskeja sekä hotellin tarjoajia. Yksi tarjouksista kuulosti hyvältä, joten lähdimme katsomaan paikkaa ja myös otimme sieltä huoneen, noin kymmenellä dollarilla per yö.

Luang Prabang on idyllinen pikkukaupunki, jonka arkkitehtuuri on Unescon maailmanperintölistalla. Rakennustyylit ovat sekoitus paikallista perinteistä ja ranskalaisten mukanaan tuomaa. Keskusta on hyvin siisti ja eurooppalaisen oloinen. Pääkatua reunustavat kahvilat, joissa turistit maistavat laoslaista kahvia tai punaista teetä tai siemailevat viiniä. Pienissä kaupoissa myydään paikallisia silkkituotteita tai koruja. Parhaat ostokset täällä voi kuitenkin tehdä jokapäiväisellä iltatorilla, joka levittäytyy kolmen neljän kadun alueelle. Modernista keskustasta huolimatta infrastruktuuri on peruslaolainen, mikä tuli ilmi sunnuntaina, kun kaupunki oli ilman sähköä aamusta iltaan saakka.