Lauantaina pakkasimme uikkarit mukaan ja lähdimme yhdistettyyn vesi- ja huvipuistoon Siam City Parkiin. “Otammepa hotellin edestä taksin ja ajamme sillä huvipuistoon”, suunnittelimme, mutta asiat harvoin menevät Thaimaassa niin helposti. Ensimmäinen kuski vakuutti, ettei puistoon kannata mennä ja thaimaalaisten mielestä se on huono paikka. Sen sijaan hän ajaisi meidät Pattayalle! No thank you, hymyilimme hampaat irvessä. Seuraava kuski piteli karttaa väärinpäin ja sanoi, ettei tiedä missä paikka on. Kolmas soitti käännöspalveluun, koska enklanti ei luonnistunut, mutta tulkkauksen avulla vihdoin ymmärsi minne olemme menossa ja vei meidät sinne mittari raksuttaen.

Vesipuisto oli vähän ränsistynyt, eikä kaikissa altaissa tehnyt mieli pulikoida, mutta liukumäet olivat oivallisia ja meren rantaa imitoiva aaltoallas virkistävä. Ihmisiä oli jonkin verran, mutta suuri osa ei-paikallisia. Huvipuisto puolestaan oli ihan tyhjä. Laitteet kuitenkin pyörivät, ja ajoimme monessa niistä kahdestaan. Olin kerran jopa yksin laitteessa, joka muistutti Linnanmäen spaceshotia, mutta oli noin kaksi kertaa sitä korkeampi ja toisin kuin spaceshot, hinasi hitaasti ylös ja pudotti sitten nopeasti alas. Huuto oli karmea!

En tiedä, onko Siam City Park aina noin hiljainen, mutta epäilimme yhdeksi syyksi sen aitiuteen kuninkaan siskon kuolemaa. Kuninkaallinen kuolema näkyy täällä uskomattoman monessa suhteessa. Maahan on julistettu sen jälkeen sadan päivän mittainen suruaika, jonka mm. uskotaan hillitsevän thaimaalaisten omaa turismia. Hilpeät huvitukset ovat pannassa, joskin mm. elokuvat pyörivät normaalisti ja aurinkorantoja tämä säädös tuskin koskee. Virastojen työntekijöitä on kehotettu pukeutumaan mustaan, ja kaupunkikuvassa musta onkin nykyisin pääväri. Näimme eilen koulun, jonka aitaa pitkin kulki musta nauha; maan viralliset internet-sivut näyttävät surunvalittelukuvan ennen siirtymistään pääsivulle. Puhumme siis edelleenkin kuninkaan sisaresta. Kun kuningas itsekin on sairastellut viime aikoina, herää kysymys mitä tälle maalle tapahtuu jos hän kuolee. Mekin siis toivomme hänelle pitkää ikää, ehkä tosin hieman eri syistä kuin paikalliset…

Niin, ja jos ei ole tullut selkeästi sanottua: olemme nyt jälleen Thaimaassa, tällä kertaa Bangkokissa parin viikon verran. Päivisin on yli 30 astetta lämmintä ja saaste kertyy iholle ja keuhkoihin. Olemme paenneet liikenteen melua puistoihin, siellä näkyy kilpikonnia ja isoja liskoja (varaaneja?). Kaikesta tästä tulee taas kohtapuoliin kuvia!