Lensimme maanantaina Kuchingista Kota Kinabaluun, Sabahin osavaltioon, edelleen Borneon saarella. Air Asian lentoa varten olimme pukeutuneet elegantisti vaelluskenkiin, minka lisaksi olin vaihtanut olkalaukkuni repuksi jonne pakkasin tavaraa rinkasta. Edellisella AA:n lennolla olimme maksaneet ylikiloista 105 ringitia (reilu 20 euroa), mita yritimme nyt valttaa. Yritimme myos livauttaa Jarin kameran kolmijalan kasimatkatavaroihin, mutta turvatarkastus pysaytti pussukan ja Jari joutui jonottamaan uudelleen puolisen tuntia saadakseen sen ruumaan. Jonot kentalla olivat megapitkat, ehka koska lahes jokainen matkustaja maksoi ylikiloista…

Olimme varanneet etukateen huoneen Kinabalu Backbackersista ja paikka osoittautuikin mainioksi. KB on uusi ja siisti, wifi-yhteydella varustettu guesthouse, jonka alakerrassa on viela yleinen, ilmainen, tietokone ja televisio seka paljon DVD-elokuvia. Huone taalta maksaa 60 ringitia eli 12 euroa.

Tiistaina kavimme Sabah-museossa, joka on sen verran kaukana keskustasta etta sinne pitaa menna bussilla. Odotimme vihrean linjan bussia ensin vaaralla pysakilla, kunnes avulias natiivi osoitti meille linja-autoaseman, josta bussi lahti. Rahastaja puolestaan opasti missa jaada pois. Museossa oli lapileikkaus Sabahin historiasta kivikaudelta nykypaivaan, ylakerrassa saimme tutustua paikan luonnonhistorialliseen puoleen. Pihapiirissa oli ns. Heritage Village (perinnekyla), johon oli rakennettu eri heimojen asumuksia ja osassa jopa asui heimovakea muutaman paivan kerrallaan. Kuuntelimme hetken nuorison jammailua, nykyiskelmia perinnesoittimilla, ja palasimme kaupunkiin.

Eilen kavimme paivaretkella Borneon karjessa. Matka oli aika pitka paivaretkeksi, mutta toittemme takia yon yli viipyminen oli poissuljettua.  Oppaamme oli onneksi varsin aktiivinen ja kertoi paikasta jos toisesta joita ohitimme. Menomatkalla pysahdyimme mehilaistarhalla ihmettelemassa paikallista hunajan tuotantoa seka kongi-kylassa, jossa jokaisessa talossa taottiin kongeja. Kavimme myos paikallisessa longhousessa, joskin tama oli valjastettu turistien yopymistarpeisiin, eika siella ollut juuri muuta nahtavaa kuin itse talo. Ostimme sielta heimonaiselta perinteisen alypelin, jossa narua pujotettiin kahden ristikkaisen luupin valista. Sen parissa menikin paluumatka mukavasti.

Jaa niin otsikosta: Borneon saarella tuotetaan pippuria, eli olemme vihdoinkin painuneet sinne missa pippuri kasvaa!