Lauantai-aamuna heräsimme jo ennen seitsemää ja suunnistimme paikallisbussiasemalle, josta ottaisimme nyssen Bakon kansallispuistoon. Puoli tuntia odoteltuamme kuulimme, että ensimmäinen bussi kulkeekin vasta 9:20! Aikataulut ilmoittivat iloisesti, että ensimmäinen bussi lähtisi 7:00 ja tästä tunnin välein. Kattia kanssa. Ehkä oli jotkut viikonloppuaikataulut? Olimme kuitenkin siellä kahden muun turistin kanssa ja päätimme vuokrata minivanin, eli Toytota Hiacen ekstra-penkeillä. Hintaa 27 kilometrin matkalle tuli reilu 2€ per nuppi. Koko auton vuokra oli RM35 (8,75€).

Perille päästyämme täytimme päivävierailulaput ja ostimme liput puistoon(RM10/2€/hlö). Olimme vielä puistoalueen ulkopuolella ja meidän piti vuokrata vene jolla pääsisimme puistoon. Veneen hinta oli RM47 (9,4€). Matkalla alueelle venekuski näytti meille mm. kahden tyyppisiä eri kingfisher -lintuja sekä mutakaloja! Mutakalat olivat erittäin jännittäviä hypipompi -tyyppisiä kavereita. Sovimme vielä koska hän tulee hakemaan meidät pois.

Lähdimme pienen syönnin ja rekisteröitymisen jälkeen Telok Baku -nimiselle reitille, jolla oli pituuttua 1,2km suuntaansa. Matkan varrella pitäisi nähdä kuuluisia nenäapinoita (Proboscis monkey)! Matka ei kuulosta pitkältä, mutta sitä se on. Meiltä meni vajaa tunti suuntaansa. Maasto on tiheää viidakkoa ja polku ei varsinaisesti ole hiekoitettu 😉 Mennessä emme nähneet yhtään mitään. Tottakai kuulimme paljon metsänääniä, kuten todella kovaäänisiä sirkkoja ja satunnaisia lintuja. Levähdimme polun toisessa päässä hetken ja palasimme takaisin päin siinä toivossa, että näkisimme villejä nenäapinoita. Noin 300m ennen polun päättymistä kuulimme puista kahinaa! Olimme todella hiljaa ja tarkkailimme mitä tapahtuu. Neniksiä! Pienehkö lauma oli pudottautumasta alas kohti meren rantaa ja me osuimme suoraan heidän reitilleen. Nenikset olivat 10-20 metrin korkeudessa puissa, joten näimme vain vilauksia niistä. Tunne oli hieno, sillä näitä otuksia tulimme Bakoon katsomaan!

Neniksistä innostuneena lähdimme toiselle reitille; Telok Pandan Besar. Pituutta reitillä oli 1,9 km suuntaansa. Yhteen suuntaan matka kesti noin 1,5 h. Alkumatkasta noin 400m-500 m oli pelkkää nousua. Vettä kului todella rajuun tahtiin ja hiki virtasi kuin suihkussa olisi ollut. Saunassakaan ei ole ikinä ollut niin hiki. Matkalla näimme TODELLA isoja muurahaisia. Kokoa per muurahainen oli reilu 3 cm! Onneksi tuon jälkeen alkoi tasainen maasto… joka näytti ihan kuin olisi ollut Nuuksion kansallispuistossa! Samanlaista karua kalliomaisemaa karuine havupuineen. Aurinko paistoi jo todella kovaa ja lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Reitin päässä jäimme hetkeksi ihailemaan maisemaa korkealta kalliolta mereen päin. Istuessamme penkillä muistin, että minullahan on suklaata mukana! Kylmä vesipullo oli ollut repun taskussa, joten suklaakaan ei ollut aivan täyttä vatkulia.

Lähdimme takaisin päin ja alkumatka sujui samalla hikisellä rutiinilla kuin menomatka. Laskeutuessamme alas viidakon keskellä kuulimme taas rapinaa puista. Taas neniksiä! Hienoa. Tällä kertää ne olivat paljon lähempänä ja sain muutaman kelvollisen valokuvankin niistä! Reilun vartin tuijoteltuamme lähdimme takaisin puiston päämajaan syömään ja tankkaamaan nestettä. Olimme aivan naatteja samoilusta! Näimme matkalla päämajan vieressä näitä tavisapinoita, joita olemme nähneet useita kertoja aikaisemminkin. Ne tykkäävät asua ihmisten lähettyvillä, koska sieltä löytyy ruokaa… ja varastettavaa!

Minun jalkani oli kuntoutunut hyvin ja koska pidin vallluskenkiä, niin se ei päässyt kipeytymään uudestaan. Takaisin menimme taasen veneellä ja otimme paikallisbussin numero 6, joka jätti meidät Petra Jayan bussiasemalle Kuchingin keskustaan (Bakoon päin bussi lähtee samasta paikasta). Kävimme illalla syömässä todella loistavaa pastaa sekä juomassa lasilliset punaviiniä ja menimme nukkumaan.

Ei tarvinnut kauaa unta odotella.