Seuraavana päivänä päätimme irrottautua kaupungin pölyistä ja ajelimme metrolla Chinese Garden -pysäkille, jonka likeltä löytyi, kuinka ollakaan, kiinalainen ja japanilainen puutarha. Puutarhat olivat hienoinen pettymys, sillä kiinalaisuus ja japanilaisuus vaikuttivat hieman päälleliimatuilta; enimmäkseen paikoissa oli isoja nurmikkoalueita, muutama lampi ja jokunen nätti kaarisilta. Olimme odottaneet japanilaiselta puutarhalta kirsikankukkien loistoa, mutta ei kukan kukkaa näkynyt. Koska puutietämyksemme ei ole järin suuri, oli vaikea sanoa, olivatko kirsikkapuut jo kukkineet vai oliko niitä lainkaan. 😀 Kiinalaisessa puutarhassa oli hieno bonzai-puiden kokoelma, vanhin näkemämme puu oli 300-vuotias.

Iltapäivällä kävimme vielä Raffles-hotellin museossa, koska olimme edellisenä iltana olleet paikalla sen aukioloajan jälkeen. Hotellin menneisyyttä avattiin kuvin ja näyttelyesinein; esillä oli mm. Singapore Slingin keksijän sheikkeri! Historiallinen osuus oli suppea, mutta siirtomaa-ajan Brittien elämä oli saatu hyvin esiin.

Loppupäivä olikin varattu työnteolle. Pitää vielä mainita, että illalliseksi söimme meille nykyisin eksoottista mikroruokaa, Mustafa-supermarketin pakastealtaasta. Mikroruoka oli luonnollisesti marketin luonteesta johtuen intialaista, ja ah kovin hyvää!