Saigonissa asetuimme taloksi matkatoimiston yläkerrassa olevaan huoneeseen District 1:llä. Kymmenellä eurolla saimme hieman kuluneen mutta oikein toimivan huoneen, jossa on wc, lämmin suihku, telkkari kaapelikanavilla ja suht. mukavat vuoteet. Liikenteen ääni kuuluu kadulta jonkin verran, mutta muuten on rauhallista. Lisäksi tänne kuuluu pari avoinna olevaa WiFi-verkkoa, joten voimme tehdä huoneessamme töitä. Loistopaikka!

Maanantaina vierailimme Sotamuseossa (War Remnants Museum), joka kertoi Amerikan sodasta, meilläpäin tunnettu nimellä Vietnamin sota. Museo koostui lähinnä valokuvista, eikä niissä kaihdettu rujojakaan sotakuvia. Alussa näyttely oli melko neutraali, mutta pääosiossa päästiin itse asiaan, ja korostettiin amerikkalaisten sotarikoksia. Omista ei toki mainittu. Hiljentävä näyttely joka tapauksessa.

Keskiviikkona jatkoimme Vietnamin sota -teemaa ja vierailimme Cu Chi -tunneleilla. Tunneleita oli alettu rakentamaan jo Ranskan Indokiinan sodan aikana 1940-luvulla. Alun piileskelykuopista verkostoa oli lähetty laajentamaan ensin naapuriin, sitten pidemmälle ja loppuvaiheessa verkoston pituus oli noin 250 kilometriä. Vietnamin sodan aikaan niissä piileskelivat pohjoisen kommunistitaistelijat, jotka myös taistelivat niistä käsin. Tunneleitä oli kolmessa kerroksessa. Ylimmässä, noin kahden metrin syvyydessä, Vietkong-sissit elivät: laittoivat ruokaa, hoitivat sairaita, tekivät ammuksia. Toinen kerros, 5-6 metrissä, oli liikkumista varten. Alin kerros, 8-9 metrissä, oli niin kapea että vietnamilaisetkin pystyivät kulkemaan vain ryömien. Sieltä pääsi Saigon-jokeen vihollista pakoon, jos oli tarve.

Kiersimme oppaan kanssa aluetta, jossa mm. näytettiin miten sissit menivät pienestä aukosta maan sisään tai miten tunneleissa hoidettiin sairaita. Alueella oli myös mahdollisuus ampua esim. AK47:lla, mutta kukaan ryhmästämme ei tainnut ryhtyä siihen. Vihdoin pääsimme itse tunneleihin. Turisteille oli tehty kunnon sisäänkäynti ja tunneleita oli laajennettu, mutta silti olo oli ahdas. Ihmiset törmäilivät toistensa takamuksiin koska kaikissa kohdissa ei ollut valoa. Me kiipesimme suosiolla ensimmäisestä ulostuloaukosta ulos, 30 metrin jälkeen, pienemmät jatkoivat pidempiä matkoja.

Kierroksen lopussa katselimme autenttisen 1970-luvun propagandavideon Vietnamin urheasta kansasta sodassa. Vaikka sota oli kauhea, kansa jaksoi laulaa ja tanssia, ja hymyillen valmistaa lisää miinoja. Niinpä niin.

Muuten myö ollaan möllötelty, eikä tehty mittään ihmeellistä. Jarin synttärinä söimme thaimaalaisessa ravintolassa ja tutustuimme katukuppilassa yhteen kanadalaiseen ja yhteen australialaiseen mieheen, joiden kanssa juhlimme synttäriä. Yhtenä päivänä kävimme marketilla, mutta päällekäypä kaupustelu ajoi meidät sieltä pois ilman ostoksia.

Huomenna on aika suunnistaa Singaporeen. Lähdemme aamulla kentälle jo viiden aikaan, lento lähtee 7:30. Uusiin maisemiin taas!