Hoi An tarjosi retkueellemme tervetulleen hengähdyshetken. Kolmen päivän aikana kävimme yhdellä opastetulla kierroksella Hoi Anin vanhassa keskustassa, Unescon maailmanperintökohde sekin. Kierros alkoi käsityökeskuksesta, jossa mm. näimme, miten silkkiä valmistetaan, perinteisiä mattoja kudotaan sekä puukoristeita kaiverretaan. Paikassa oli mahdollisuus tehdä myös ostoksia, eikä meitä tarvinnut toista kertaa käskeä; Jaria lukuunottamatta jokainen meistä hankki uusia vaatteita. Jos sopivankokoista vaatekappaletta ei ollut, se tehtiin ja tuotiin seuraavana päivänä hotellille. Teetin itse silkkipaidan, à 35 dollaria.

Ostoshuumasta selvittyämme jatkoimme kierrosta kävellen. Keskustan talot edustavat joko vietnamilaista, japanilaista tai kiinalaista rakennustapaa, mutta kävimme yhdessä talossa jossa oli käytetty jokaista näistä tyyleistä. Sielläkin meille yritettiin kovasti myydä tavaraa. Ylitimme japanilaisen katetun sillan, jossa toisella puolen kulkua vartioi apina, toisella koira. Siltaa oli alettu rakentamaan apinan vuotena ja se oli saatu loppuun koiran vuotena. Näimme myös vanhan kiinalaisen temppelin, joka oli omistettu Kiinasta pakoon lähteneille mandariinimunkeille. Paetessaan laivalla he joutuivat myrskyn kouriin, mutta meren jumalatar pelasti heidät ja niin he pääsivät Vietnamiin. Tai jotenkin näin.

Kierros päättyi venematkaan hotellille jokea pitkin. Matkalla näimme heittoverkkokalastusta ja haikaroita. Kerroimme Mathiaksen ja Maijan kanssa puujalkavitsejä sekä Maijan kanssa vähän lauloimme.

Torstai-iltana oli Maijan synttärit, joten pidimme pienet kestit hänelle sekä samalla Jarille, jonka syntymäpäivä myös on pian. Kakkua emme tähän hätään onnistuneet saamaan, mutta söimme hyvin ja sankarit saivat lahjoja, joihin olivat tyytyväisiä, joten iltaa voi pitää onnistuneena.

Muuten lähinnä löhösimme uima-altaan reunalla tai rannalla ja uimme lasten kanssa. Hyvin rentouttavaa, sen jälkeen kun olimme joka päivä olleet liikkeessä ja nähneet niin paljon kaikkea. Aika meni silti hyvin nopeasti, ja tänä aamuna oli jo aika erota. Luxembourgin retkue jatkoi matkaansa Saigonin kautta Mekongille ja myöhemmin Kambodzaan, me lennämme Saigoniin vasta tänään illalla ja jatkamme matkaamme tästä eteenpäin kaksin. Seuraavan viikon vietämme Saigonin nähtävyyksien (ja töiden) parissa.