Kuten edellisen postauksen lopussa kerroin, vuokrasimme samana paivana skootterin – monkijat osoittautuivat hieman liian hintaviksi meille. Sametin saari ei ole iso, joten olimme tuotapikaa etelakarjessa. Emmimme hieman, uskallammeko lahtea jyrkalle hiekkatielle aivan viimeisimpaan karkeen, mutta paatimme yrittaa. Kiukat ylamaet ja jyrkat alamaet olivat aika kinkkisia, ja ajoimme hiljaa ja varovasti. Pian ihailimmekin nakymaa jyrkalta kalliolta kauas merelle, otimme kuvia ja varoimme edestakaisin juoksentelevia liskoja. Takaisin tullessa naimme jyrkan maen harjalta, miten joku poika oli skootterinsa kanssa tiella nurin. Jari neuvoi, miten kannattaa ajaa loppumaki alas, saikahtaneen oloinen poika saatiin alas, ja han kaasutti tiehensa. Noin puolen kilometrin paassa tapasimme hanen kaverinsa(!), joka oli ilmeisesti myoskin vetanyt mopolla kylkimyyrya tien kanssa, yrittamassa turhaan kaynnistaa skootteria uudelleen. Han oli naarmuilla ja kaarinyt katensa huiviin. Skootteri saatiin uudelleen pelittamaan ja kaveri lahti tarisevin kasin ajamaan eteenpain. Me ajoimme edelleen hiljaa ja varovasti – nyt kahta suuremmalla syylla. Tiet eivat etelakarjessa ole hiekkaisia rantateita kummoisempia, niissa on isoja kuoppia ja kivia ja akkijarrutus voi johtaa yllatyksiin. Me selvittiin ajelusta naarmuitta, vaikka taytyy myontaa etta monkija olisi ehka ollut maastoon sopivampi valine.

Toissapaivana otimme uuden nakokulman saareen ja lahdimme veneretkelle sen ympari.  Kulkuvalineemme oli kaksikerroksinen puinen paatti, matkustajia oli mukana ehka kolmekymmenta. Matkan vauhti ei taaskaan paata huimannut 🙂 Snorklailimme kahteen otteeseen ja yhden kerran kalastimme. Onkena toimi tyhjaan muovipulloon sidottu siima, jonka paassa oli paino seka mustekalasyotti. Heitimme onget pohjaan ja odotimme, valilla nykien siimaa. Heti alussa mina sain pienen, meille tuntemattomaksi jaaneen kalan. Jari jai saaliitta silla kertaa. Loppuvaiheessa minun onkeni jai jonnekin syvyyksiin, kun yritin vetaa onkea ylos; olimme Jarin kanssa molemmat tuntevinamme jonkin vetavan vastaan, samaa sanoi veneen opas, mutta kukapa lopulta tietaa. Ehka koukussa olisi ollut elamani isoin saalis…

Veneretken lopuksi ihmettelimme viela sataman kala-altaita, joissa ui haita ja valtavan isoja kilpikonnia. Kala-altaita ymparoivat pelkat ‘pitkospuut’, ilman kaiteita tai muita suojavarustuksia, joita pitkin ihmiset kiersivat kaloja katsomassa. Epavarmoja asentoja seka horjuvia seisontoja, useimpia ei varmaan kiinnostanut pudota haiden seuraksi. Eraat rohkeat nuoret miehet konttasivat takaisin veneelle kun eivat uskaltaneet jaloin kavella. 😀

Oikein mukava saari, jossa edellamainittujen asioiden lisaksi tarkein aktiviteetti on rannalla makaaminen. Matkustajat ovat (viela) enimmakseen reppureissaajia, tulossa jostain ja jatkamassa jonnekin, tai paikallisia viikonlopputuristeja. Rento ja helppo paikka olla ja elaa. Huomenna kuitenkin Bangkok kutsuu. Aiomme hankkia sielta Laosin ja Vietnamin viisumit tulevia viikkoja varten, seka tehda ensi viikon aikana toita ‘varastoon’.

Kuvia Kambodzasta ja Sametilta tulee nettiin Bangkokissa!