Uudenvuodenaatto osoittautui melkoiseksi juhlapäiväksi Saigonissa. Hotellimme katu oli kokonaan suljettu ja muutettu esiintymispaikaksi ja ravintoloiksi. Lähipuiston lavan pop-esiintyjät keräsivät tuhansia katsojia, kävelyteillä tungeksi jalankulkijoita ja kaduilla moottoripyörien suma oli uskomaton. Monenmoiset valokoristeet vilkkuivat ja melu huumasi korvia. Ihan kuin olisimme olleet suurkaupungissa 😉

Aattoillan kunniaksi etsimme hieman tavallista fiinimmän ravintolan, jossa oli erikoismenu päivän kunniaksi. Ruokailumme alkoi, talon tarjoaman alkudrinkin jälkeen, haineväkeitolla, josta jatkoimme friteerattujen nyyttien kautta (emme enää muistaneet, mitä listassa siinä kohdalla oli ollut) hummeriin. Hummerin jälkeen saapui paahdettu kalkkuna perunapyöryköiden kera. Jälkiruoaksi tarjotut banaanit liekitettiin pöytämme vieressä. Tämän kaiken huuhdoimme alas kuohuviinillä; olo aterian jälkeen oli hyvinsyönyt sekä hieman kikatteleva. Oikein mukavaa!

Ihmettelimme uuden vuoden vaihtumista kotikatumme De Thamin varrella. Virittelimme samalla 4 cl:n salmaripullojamme tilaisuutta varten; olimme kuljettaneet niitä mukanamme kotimaasta saakka (kiitti, Tero ja Paula!). Vuoden vaihtuessa oli sopiva hetki kulauttaa juomat kurkkuun! Samalla kymmenet ihmiset ympärillämme sekä parvekkeilla heittelivät konfettia, värikästä paperisilppua, ja huusivat eri kielillä “Hyvää Uutta Vuotta!”. Ilotulitteita tai muita paukkuja kaduilla ei pamauteltu, ihme kyllä. Hieman aikaisemmin olimme tavanneet suomalaisporukan, jonka seurassa ilta jatkuikin rattoisasti pikkutunneille saakka.

Uudenvuoden päivänä ja sitä seuraavana, jolloin meidän jo illalla pitikin palata Bankokiin, pysyttelimme melko lailla hotellimme lähialueilla. Kahden viikon reissaamisen jälkeen ajatus nähtävyyksien katselemisesta sekä kilometrien kävelyistä ei jostain syystä houkutellut. Istuimme kahviloissa ja ihmettelimme elämänmenoa. Kävimme Ban Thinh -marketilla, jonka kapeilla käytävillä myytiin ihan kaikkea vaatteista ja kengistä koruihin, kankaisiin ja ruokaan. Pää melkein meni pyörälle, mutta pelastauduimme läheiseen kevätrullia tarjoavaan ravintolaan.

Meidän kokemuksemme mukaan vietnamilaiset ovat ehkä hieman thaimaalaisia avoimempia, näyttävät enemmän tunteitaan mutta samalla myös lähestyvät helpommin myyntiaikeissa. He koskettelevat usein, mikä thaimaalaisille on täysin vierasta (ja aika pitkälti meille suomalaisillekin!). Ruoka on molemmissa maissa erittäin hyvää, mutta Vietnamissa käytetään paljon vähemmän chiliä tai muita mausteita. Sen sijaan vietnamilaiset lisäävät useammin riisin sekaan kasviksia. Syömäpuikoilla on hyvä osata syödä, mutta usein tarjolla oli sen lisäksi myös lusikka ja haarukka. Vietnamilainen ruokakulttuuri kahviloineen on saanut selvästi vaikutteita ranskanmaalta ja kaupungit ovatkin täynnä ihania kakkukauppoja ja leipomoita. Tällä hetkellä länsimaalaiset vaikutteet ja maan omat ominaisuudet ovat vielä sovussa rinnakkain, mutta hapatus näyttää valtaavan enemmän ja enemmän alaa. Miltähän maa näyttää 20 vuoden kuluttua?