Tulimme juuri kotiin khantoke-illalliselta. Kyseessä on Lanna-perinteitä noudattava ateria, joka tarjoillaan matalalla pyöreällä pöydällä maassa istuville ruokailijoille. Ruoka on perinteistä pohjoisthaimaalaista ruokaa: lihakastikkeita, friteerattua kanaa ja banaania, wokkikasviksia, sekä possunnahkaa(!). Ateriaan kuuluu musiikkia sekä tanssiesityksiä.

Ruoka oli hyvää, ja onnistuimme pääosin syömään sitä oikein, toisin sanoen mm. pyörittelimme tahmariisistä (sticky rise) palloja ja dippailimme kastikkeeseen. Ihan kaikkea emme hokanneet, joten mm. kaalinlehdet, joihin ruokaa olisi voinut myös kääriä, jäivät käyttämättä. Ruokailun taustalla orkesteri soitti thaimaalaista perinnemusiikkia.

Illan pääpaino oli kuitenkin tanssilla. Sitä näimme ensin “ravintolassa” (söimme paljaan taivaan alla) ja sen jälkeen erillisellä näyttämöllä. Oikeastaan vain yksi esitys oli sellainen, jollaiseksi perinteisesti thaitanssin ajattelen – naisia thai-perinneasuissa, sormien päässä kultaiset kynnenjatkeet. Sen lisäksi näimme eri heimojen parissa perinteisesti tanssittuja riittejä, jotka vaihtelivat suurestikin kulttuuripiiristä toiseen. Pohjoisten vuoristoheimojen tanssi ja laulu toi ajatukset jopa saamelaisiin; tanssiva laamapässi taas muistutti kiinalaista lohikäärmetanssia. Hetkittäin tuntui kuin olisi Kiasmassa katsellut nykytanssia! Hienoa nähdä jälleen uusia puolia Thaimaasta, vaikka turistitapahtuma olikin.

Sanat eivät kunnolla tanssia kuvaa, joten kuvia tästä illasta tulee taas nettiin – viikonlopun jälkeen. Huomenissa menemme bussilla Chiang Raihin ja viivymme siellä viikonlopun yli. Pohjoiseen päin mennään, pitää ottaa lämmintä mukaan!