Viikonloppu menikin lähes kokonaan Loy Krathongin merkeissä. Perjantaina kävimme katselemessa ja kuuntelemassa tunnelmia kaupungilla. Koko keskusta oli liikettä täynnä, kun paperilyhtyjä lähetettiin ilmaan ja ihmiset heittelivät paukkupommeja ja ampuivat raketteja. Pahin ruuhka oli Ping-joen rannassa, joka perinteisesti on tapahtuman pääpaikka. Suomalaistyyppisiä turvamääräyksiä ei täällä joko ole tai niitä ei noudateta, ja meno oli sen mukainen. Raketti saattoi paukahtaa ihan korvan (tai jalan) juuressa. Ilotulituksista mieleemme tuli suomalainen uudenvuoden juhlistus, mutta tämä vain jatkui koko illan.

Lauantaina osallistuimme juhlintaan itsekin. Seurasimme juhlakulkuetta, joka kulki Thapae Gatelta Ping-joen rantaan ja jokirannassa ostimme yhden lyhdyn ja vapautimme sen ilmaan. Katselimme ilotulitusta ja lyhtyjä, jotka nousivat yötaivaalle. Jari osti ilotulitteita ja minä tähtisadetikkuja, joita illan mittaan sytyttelimme ja pamauttelimme. Minä laskin veteen yhden krathongin, banaanin lehdistä tehdyn kynttilälautan, tuomaan hyvää onnea. Tunnelma oli hieno, koko kaupunki tuntui osallistuvan juhlintaan!

Sunnuntaina tunnelma oli hieman jo rauhoittunut, mutta pauketta kuului vielä. Varsinainen pääkulkue oli vasta sunnuntai-iltana, ja isoimmat ja koristeellisimmat juhlalavat näimme siinä. Katselimme sitä aikamme ja lähdimme sitten kotiin; meidän osaltamme Loy Krathong oli koettu.