Koh Changin saarella palmupuut kaartuvat rantaviivalla, rannalla, jossa turkoosininen meri yhtyy vaaleaan, hienoon hiekkaan. Klassinen paratiisimaisema, emmepä olisi uskoneet löytävämme täältä sitä näin täydellisenä!

Koh Chang on huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän turistinen kuin matkaopaskirjan kautta saamamme kuva oli. Turistikausi on toki vasta aluillaan, mutta White Sand Beachkin, se kaikkein suosituin ja rakennetuin ranta täällä, on hyvin rauhallinen verrattuna Euroopan suosikkirantoihin. Isoja keskuksia täällä ei ole, ehkä osin sen takia, että saari on luonnonsuojelualuetta. Asuinalueet ovat keskittyneet rantojen tuntumaan ja ovat kyllä turismin tarpeisiin rakennettuja, mutta melko maltillisesti – vielä. Uusia hotelleja nousee rantojen tuntumaan jatkuvasti, ja koko saari tuntuu rakennustyömaalta.

Loman ensimmäiset päivät vietimme Thalé Bungalowsissa, pienessä yksinkertaisissa majassa jossa ei ollut omaa vessaa tai suihkua. Mutta bungalowi oli viiden metrin päässä rannasta, ja aamulla kun avasimme oven vastassa oli esteetön näkymä merelle. Iltaisin istuskelimme rannassa ihailemassa auringonlaskua. Idyllinen paikka, joskin vaatii jonkin verran rentoa mieltä yhteisvessoineen ja kylmävesisuihkuineen. Rento mieli oli myös paikan pitäjillä, jotka seurueineen istuskelivat bungalowialueen ravintolassa päivät pitkät. Äijät tissuttelivat kaljaa aamusta hamaan iltaan saakka, nousten välillä ottamaan asiakkailta tilauksia tai kirjaamalla uusia asiakkaita sisään. Samalla naiset tekivät keittiössä ruokaa sekä asiakkaille että tälle yhteisölle. Aamuisin äijät olivat vähän yrmyjä ja vaisuja, mutta hilpenivät iltaa kohden. Toissa iltana yksi ukoista oli päässyt jo hyvään hiprakkaan eikä pystynyt pidättämään laulua sisällään vaan luritteli säkeitä syödessään muiden äijien kanssa.

Thalén ranta on pieni mutta riittävä auringonottotarkoitukseen. Rannalla on rantatuoleja, keinu ja riippumattoja, ravintolasta kaikuu reggae, blues tai Gotan Project. Jos äijiä sattuu huvittamaan, saattavat he itsekin soitella jotain. Ja, ai niin, yksi yö bungalowissa maksaa 200 bahtia, noin neljä euroa. Loistava mesta!

Meren vesi on rannoilla hyvin lämmintä, suorastaan kuumaa, mutta uiminen on jäänyt muutamaan kertaan. Syy: vastaan kelluvat meduusat. Ne ovat noin kymmenen senttimetrin kokoisia, mutta niitä on paljon. Täällä asuva australialainen kertoi, että ne eivät ole tappavia, mutta saattavat kyllä pistää jäljen, josta parantuminen kestää pari viikkoa. Ne lähtevät pois marraskuun puoleen väliin mennessä, mutta niinpä teemme mekin. Harmillista. Muutaman kerran olemme onneksi päässeet pulahtamaan, kun meduusoja ei ole ollut näkyvillä.

Perjantaina vuokrasimme skootterin katsellaksemme saarta laajemmin. Mopo auttoi liikkumisessa kovastikin, koska Thalé itsessään on kaukana päätiestä niemen kärjessä. Kävimme heti tarkistamassa saaren eteläkärjen. Ban Bao -rannalta löytyi mukava shoppailu- ja ravintolakatu. Syömässä kävimme kuitenkin Lonely Beachilla Nature-resortin ravintolassa. Kuulimme samalla, että illalla paikassa on rantabileet, joten palasimme paikan päälle muutamaa tuntia myöhemmin. Tulishow alkoi yhdeksän aikoihin; taitavat jonglöörit heittelivät tulikeppejä ja -kuppeja (oikea sanasto on tässä suhteessa vähän hukassa), ihmiset istuivat rantahiekalla katsomassa esitystä ja joivat olutta. Tulishow oli hieno, mutta sen jälkeen tunnelma ei noussut erityisemmin, vaan rantabaari luukutti huonoa musiikkia ja hollantilaiset turistit hoippuivat humalassa. Päätimme lähteä takaisin omaa rantaamme kohti, koska olimme varsin kaukana ja songthaew-taksit lopettaisivat kulkemisen puolen yön aikoihin. Muistutuksen sana muille rannoille bileisiin meneville; kysykää milloin taksit lopettavat ajamisen! Sen jälkeen ei muuta kyytiä näillä seutuvilla ole, vaan jalkapatikka odottaa. Me saimme taksin yhdentoista aikoihin melko vaivattomasti ja ajoimme kotirannallemme Klong Praolle taksin lavalla kaiuttimien luukuttaessa The Hivesiä. Klong Praollakin oli hiljaista, mutta Eskimo-baari oli auki ja siellä ilta jatkuikin…

Lauantaina olo oli hieman väsynyt ja mikäpä olisi parempi tapa hoitaa sitä kuin mennä spahan. Jari meni perinteiseen thaihierontaan, minä jalkahierontaan ja kasvohoitoon. Hyvin hyvin rentouttavaa, ja hyvin tehtyjä hoitoja Parichart-hoitolassa White Sand Beachillä. Sama hoitola toimi myös tien toisella olevan hotellin tiloissa, missä samat hoidot olivat tarjolla huomattavasti korkeammin hinnoin!

Skootterista vielä sen verran, että aika varovaisesti täällä saa ajaa verrattuna Chiang Maihin. Menopelikin oli eri ja kiikkerämpi kuin Honda Clickimme Chiang Maissa, mutta myös tiet täällä ovat mäkisiä, mutkaisia ja hiekkaisia. Jännittävä yhdistelmä. Ihmettelemme turisteja, jotka ajavat huolettomasti lujaa ja ilman kypärää; kaatuminen on harvoin helpompaa kuin täällä.

Eilen muutimme Thalésta Penny’s Bungalowsiin, jossa on langaton netti ja voimme siis tehdä töitä. Hiekkaranta vaihtui kivikkoon, mutta ranta on kuitenkin jälleen viiden metrin päässä ja huoneessa on normaalit mukavuudet kuten wc ja jopa televisio. Puolensa kussakin…