Lauantaina lähdimme aamusta kohti Doi Sutheppia tarkoituksena mennä luonnonpuistoon katselemaan paikkoja. Olimme kuulleet, että luonnonpuiston päämaja on hieman Wat Doi Suthep -temppeliltä eteenpäin. Menimme tottakai ohi. Jatkoimme matkaa Doi Pui:lle, joka on toinen vuori Chiang Main vieressä. Yllätys ei ollut suuri, että skootterimme bensa alkoi huveta ja etsimme kuumeisesti löpöä. Löysimme vihdoin pienen kylän vuoriston keskeltä, jossa myytiin bensaa lasipullossa.

Matka jatkui yhteen luonnonpuiston keskuksista. Jätimme skootterin parkkiin ja lähdimme samoamaan “luontopolulle”. Polku oli tiheää metsää, jossa meni reitti Doi Puin huipulle. Kävelemiseen meni tunnin verran ja olimme aika poikki ylös tultuamme. Luulimme, että alas meno olisi helppo. Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä rinteet olivat jykkiä ja metsä tiheää. Metsän äänet olivat todella erilaisia, kun Suomessa. Metän ääni oli huumaava. Pääsimme vihdoin skootterillemme ja matka jatkui vuoristoheimon kylään.

Kylään oli ainoastaan muutaman kilometrin matka. Kylä näytti keskittyvän turistien tyydyttämiseen: ruokaa ja käsitöitä. Erittäin hienoja käsitöitä. Söimme kevyen lounaan, kiersimme kylän läpi ja lähdimme takaisin kohti “kotia”.