Lauantai oli taas retkipäivä. Tällä kertaa suuntasimme Mae Sa -laaksoon, joka matkaoppaan mukaan on jotakuinkin 30 kilometrin päässä Chiang Maista. Arvioimme matkan todelliseksi pituudeksi 40-50 kilometriä ja läksimme ajelemaan jo aamukahdeksan jälkeen. Ensimmäinen kohteemme tulisi olemaan Elephant Camp eli Norsuleiri.

Norsuja näkee silloin tällöin kaupungin kaduillakin. Näky on harvoin ilahduttava, sillä norsut avittavat omistajiensa rahankeruuta eli kerjäävät. Rahaa yritetään kerätä turisteilta myymällä ylihintaisia banaaneja ja maapähkinöitä, joita turistit syöttävät norsuille. Norsut kiertävät meluisissa baareissa, eivätkä herkkäkuuloiset otukset voi niissä viihtyä. Lajityypillinen käyttäytyminen on kaukainen haave. Thaimaan “norsureservaateissa”, elephant reservation campeissa, norsuista huolehditaan suojelumielessä ja otuksilla on paremmat oltavat.

Niinpä mekin ajelimme norsuleiriä kohti. Yllätykseksemme paikka tosiaan oli vain 30 kilometrin päässä ja olimme perillä jo yhdeksän aikaan. Portilla ostimme liput norsunäytökseen ja puolen tunnin norsuratsastukseen. Näytös maksoi 120 ja ajelu 400 bahtia. Koska aikaa oli ennen näytöstä reilusti, kiertelimme leirissä. Näimme kuinka turistit syöttivät norsuja ja kutsuttiinpa meidätkin kuvaan kärsäeläinten kanssa! Kärsä kaulalla oli erikoisen tuntuinen, jännittävä. Jotkut eläinten hoitajista kiskoivat norsuja korvasta, mikä näytti satuttavan niitä. Toiset norsut tottelivat pelkästään sanallisia käskyjä hyvin tarkasti.

Norsu-show alkoi. Eläimet tekivät monenlaisia temppuja kuten soittivat huuliharppua kärsällään, antoivat “hierontaa” kouluttajalle ja pelasivat jalkapalloa. Maalasivatpa norsut taulujakin – kouluttajan käden ohjaamina. Lopussa oli tukkilaisnäytös, jossa norsut siirtelivät tukkeja kuten ennen vanhaan metsätöissä. Veikkaanpa, että hevosta töissä aikoinaan käyttänyt suomalaismetsuri olisi näystä ihmeissään!

Seuraavaksi lähdimme norsuratsastukselle, tai oikeastaan norsuajelulle, sillä istuimme lällösti kahden hengen istuimessa norsun selässä. Hyvä istuin ja suojakaide olivat silti tarpeen, sillä aikamoista keinumista reissu oli! Norsut vaelsivat jonossa mutaista polkua kukkulan yli. Muta massahteli ja jykevät jalat upposivat syvälle kuraan. Hitaasti mutta varmasti nousimme jyrkän mäen laelle ja laskeuduimme alas toiselta puolelta. Kuskimme otti meistä kuvia matkan varrella, elefanttimme poseerasi kiltisti käskystä eri asennoissa.

Jalat kieltämättä hieman tutisivat kun nousimme jälleen vakaalle maalle. Kokemus oli varmasti unohtumaton! Norsut oli kuitenkin nyt nähty ja koettu, oli aika lähteä eteenpäin.