Eilen teimme retken Doi Inthanonille, Thaimaan korkeimmalle vuorelle. Vuorenhuipulle on Chiang Maista matkaa noin 70 kilometriä, ja suunnittelmissamme oli körötellä skootterilla ylös saakka. Vuorenrinteillä voi myös retkeillä, joten laitoimme vaelluskengät jalkaamme ja pakkasimme eväät reppuun. Voi miten hienoja kuvia saisimme siellä ylhäällä!

Ensimmäinen sadekuuro paiskautui niskaamme kun olimme ajaneet kymmenisen kilometriä. Pidimme sadetta kadun varrella markiisin alla, ja jatkoimme iloisesti matkaa sateen laannuttua. Seuraavan kuuro tuli 40 km:n kohdalla. Jouduimme ajamaan sateessa jonkin matkaa ennenkuin sopiva pysähdyspaikka löytyi, ja sadeviitoista huolimatta olo oli kostea. Jääräpäisesti jatkoimme eteenpäin.

Ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikkamme oli Mae Klang -vesiputous. Emme ole aiemmin nähneet isoja vesiputouksia, joten näky oli mieleenpainuva ja veden voima mykistävä. Putouksen vieressä oli kyltti, joka viisaasti neuvoi, ettei paikassa saa uida. Harmi, juuri kun olisi tehnyt mieli pulahtaa!

Putouksella tihkutti jälleen vettä taivaalta. Hautasimme vähin äänin ajatuksen vuoren huipulle menosta, koska pilvien keskeltä maisemat harvoin pääsevät oikeuksiinsa; asia, jonka olimme oppineet jo Darjeelingissa. Päätimme suunnata Mae Ya -putoukselle, jota oli kehuttu alueen suurimmaksi ja näyttävimmäksi. Tarkistimme kartasta, että putoukselle pääsee ajamalla jonkin matkaa vuorenrinnettä ylöspäin, ja hyppäsimme jälleen ajoneuvomme selkään.

Ynnytimme skootterilla ylös vuorta. Mopo kulki ylämäkeä ehkä 40 kilometrin tuntivauhtia. Bensamittarin viisari alkoi laskea uhkaavasti, eikä Mae Ya -putouksen tienhaaraa näkynyt. Oli pakko kääntyä takaisin. Alas mennessä pysähdyimme Wachiratan -putoukselle. Siellä saimme myös syödäksemme, koska putouksen vieressä oli pieni ravintola.

Käytyämme tankkaamassa ajelimme takaisin Chiang Maita kohti. Ja mikä tulikaan vastaan: Mae Ya -putouksille johtava tienhaara! Tulomatkalla emme olleet huomanneet kylttiä lainkaan. Sinne siis. Kolmentoista kilometrin ajon ja 600 metrin kävelyn jälkeen olimme todella mahtavan vesiputouksen ääressä. Vesi kuohui portaittain alas 250 metrin korkuista seinämää. Mae Ya jaksoi hämmästyttää, vaikka olimme samana päivänä ihastelleet jo kahta muuta putousta.

Tästä näkymästä tyytäväisinä skootteroimme takaisin Chiang Maihin. Minäkin ajoin, nyt kolmatta kertaa skootterin ohjaimissa! Koko reissun mitaksi kertyi 200 ajettua kilometriä, hupsis vaan. Ja istumalihakset huusivat hallelujaa…

Kuvagalleriasta löydätte todistusaineistoa reissun käänteistä.