Kolkatan Sealdahin juna-asemalla muutaman tunnin odottaneena voin sanoa, etta Helsingin rautatieasema on aika mukava ja rauhallinen paikka. Sealdahissa on paljon kodittomia ja kerjalaisia. Laiturit ovat likaisia ja kulkukoirat pyorivat jaloissa ruuan toivossa. Kun juna saapuu laiturille, sinne keraantyy kaupustelijat seka kerjalaiset. Kodittomat purkavat junan lasteja pienta rahaa vastaan. Yksi junan vaunullinen inkivaaria purkaantui ruipelokasilta vartissa.  Paikalliset kerjalaiset tietavat, etta turistit lahtevat laiturilta 9b  kohti Darjeelingia ja pyorivat samalla laiturilla. Me olimme viisaampia ja menimme toiselle laiturille istuskelemaan. Saimme olla melko rauhassa, muutamaa sinnikasta kerjalaista lukuunottamatta.

Intiassa ei niin vaan astuta junaan. Ensin katsotaan lipusta vaunun numero, meilla se oli B3. Seuraavaksi etsitaan ilmoitustaululta sama numero ja otetaan taululla olevan lapun ylalaidasta ylos kuusi numeroinen koodi. Tama kuusinumeroinen koodi lukee junan vaunun kyljessa. Ilmoitustaululla lukee myos monesko vaunu se on veturista. Harmi vaan, etta junassa oli yli 30 vaunua ja veturi noin kilometrin paassa. Mikali vaunua ei millaan loydy, laiturilla hengailee henkilokuntaa joilta voi kysya apua. Heilla on musta pikkutakki ja valkoinen paita. Lipussa lukee sangyn/paikan numero, joka loytyy selvasti vaunun sisalta.

Paasimme junaan turvallisesti. Meidan luokassa AC3 oli ilmastointi ja yhdessa loossissa on kolme sankya paallekkain kummallakin puolella. Varasimme ylimmaiset punkat, koska siella on hieman pienempi melu. Silti koko yon tuksuttanut juna piti aivan karmeeta metelia ja uni oli katkonaista. Rinkat koytimme vaiijerilukolla sankyjen paatyyn varmuuden vuoksi. Aamulla herasimme ajoissa ja meilla oli aikaa ilmetella junan menoa. Aamupalan seka kahvin myyjat kiertelivat huutelemassa junavaunuissa. Paikalliset avaavat junan ovet liikkeessa ja kuikuilevat maisemia. Itsekin tuli hieman kurkittua Intian maalaismaisemia. Maisemat ovat vetisia peltoja ja hokkelitaloja pienten metsaplanttien keskella.

Paastyamme New Jalpaiguriin meilla oli viela edessa matka vuoristoon. Toy Train oli peruttu, koska monsuuni oli rikkonut raiteita. Paadyimme TATA-yhteistaksiin, joka maksaa 110 rupiaa henkilolta (n.2e). Autossa oli 11 matkustajaa. Auto oli iso jeeppi, jossa tavarat oli kiinnitetty katolle. Matkaa Darjeelingiin on 88km, mutta matka kesti 4.5 tuntia. Vuoristotie on todella mutkainen, pomppuinen ja paikoitellen todella huonossa kunnossa. Koko matkan tien vieressa on pienia kylia ja taloja. Tai oikeastaan pelleista rakennettuja hokkeleita. Pysahdyimme puolessa valissa pieneen “ravintolaan” paussille. Mita ylemmaksi paasimme, sita paremmiksi maisemat muuttuivat.

Saavuimme Darjeelingin kaupunkiin, keskelle pilvia. Kaupunki on mukava 107 000 avukkaan keskittyma, jossa on suhteellisen rauhallista. Ensimmainen paiva meni ihmetellessa, suihkussa kaydessa, syodessa ja nukkuessa.

Eilen olimme hieman reippaampia ja lahdimme kaymaan buddhalaisluostarissa. Matkaa luostariin oli noin kolme kilometria, mutta korkean ilmaston takia matka tuntui vahintaankin tuplalta. Kiipesimme kokoajan ylospain vuorenrinteen vierta. Ymparilla oli korkeita puita ja tunnelma oli kuin luontodokumentista laulavine lintuineen.  Luostari oli neljasta tasosta alimman tason luostari. Tama tarkoittaa, etta munkit asuvat omissa kodeissaan ja heilla saa olla vaimo. Luostari oli hyvin pieni, mutta sisalta hienosti koristeltu.

Viime yona Darjeelingin ymparilla jyrisi valtava ukkonen. Meista kumpikaan ei ole koskaan kokenut sellaista pauketta. Herasimme keskella yota ja tajusimme, etta Darjeeling on keskella ukkospilvea. Jokainen jyrays heratti meidat taysin valveille. Salamoiden valkynta valaisi koko huoneen ja noin millisekunnin paasta tuli valtava pamaus. Ukkosta kesti noin tunnin verran. Aamulla luimme, etta laheinen Sikhimin kaupunki on saarroksissa maanvyoryman takia.

Nyt olemme paikallisessa nettikahvilassa, jossa valot patkii. Taalla sahkokatkot ovat arkipaivaa eika paikalliset paljon siita hatkahda. Netti/tietokoneet ovat sahkovarmistettuja. Kuvia tulee heti, kun saamme oman koneen nettiin.