Lueskelin pari päivää sitten Pallontallaajien pitkää ja polveilevaa keskustelua Intian kokemisesta, ja kieltämättä hieman mietityttää, millainen kokemus tulee olemaan. Tuntuu olevan yleisesti tunnustettua, että Intiaa joko rakastaa tai vihaa. Osa ihmisistä tosin sanoo tekevänsä molempia. Sen vielä ymmärrän, että maa, joka on kulttuuriltaan varsin kaukana länsimaisesta perinnöstämme herättää ristiriitaisia tunteita, mutta sitä ihmettelen, että ihmisillä on niin erilaisia näkemyksiä mm. turvallisuudesta tai intialaisten rehellisyydestä. Hassua, että toinen väittää kaikkien intialaisten yrittävän lähtökohtaisesti huijata, ja toinen toteaa, että matkallaan törmäsi vain rehellisiin kansalaisiin. Ota siitä sitten selvä. Mutta: jos epäilee kaikkia, niin eihän sitten voi antaa kenellekään mahdollisuutta olla luotettava, eikö niin? Uskon, että parasta on säilyttää avoimuus ja luottamus ihmisiä kohtaan, joskin järjen rajoissa.

Ennalta luulisin suurimmaksi shokeeraajaksi suuria elintasoeroja, kurjia slummeja ja kerjäläisiä. Toisenlainen tapakulttuuri voi myös olla hämmentävää. Mutta se millä tavalla ne lopulta vaikuttavat matkaan ja Intian kokemiseen, jää nähtäväksi. Toivottavasti positiiviset puolet tulevat painamaan vaa’assa enemmän!